23.5.2013

"Life is short: run fast!"

Otsikossa aika hyvin kiteytettynä viimeisen viikon arkiohjelma. On juostu paikasta toiseen sellaista kyytiä, että salitreenaamisellekin tuli viikon totaalitauko kuin luonnostaan. Ei hjuva. 
Toissapäivänä sitten pääsin vihdoin salille ja se tuntuikin juuri siltä kuin viikon treenitauon jälkeen tuntuu - hyvässä ja pahassa. "Nyt on ehtinyt kivasti palautua edelliskerrasta", riemuitsin kun menin pukukoppiin. Mihinkään ei edellinen treeni kolotellut eikä kiristellyt, ou jeah. Fiilis oli tehokas ja motivoitunut, enkä meinannut malttaa soudella lämpöjä edes alkuun (lämmittely on DNA-biologian jälkeen maailman tylsintä, joskin pakollista). Mieli paloi tangolle ja erityisesti pariin uuteen laitteeseen, jotka otin ohjelmaani pari viikkoa sitten.
Kun latasin painot laitteeseen ja vetäisin ekat puserrukset lapoja lähemmäs toisiaan, iski hirveä adrenaliinivyöry. Että tää on niin kivaa, että tää on niin parasta! Siinähän se sitten meni euforiassa reilu tunti ja tuntui taas kuin olisin Maailman Vahvin Nalle.

Mutta seuraavana päivänä sitten tunsinkin pitäneeni viikon tauon. Yllättävän suuri merkitys on viikon tekemättömyydellä ja lepuuttelulla silloin, kun tehdään tällaista "tavallista" treeniä kuin mä teen, eli koko kroppa treenataan joka kerralla. HST-treeniin viikon-kahden tauot toki kuuluvatkin, mutta siinä painojen jaksotus on erilainen kaikin tavoin. Mun olisi tarkoitus siirtyä HST-treeniin kesän aikana. Siitä sitten enemmän silloin. Voin silloin julkaista esim. treeniohjelmani, kun sellainen saadaan luotua. Siippa on treenannut HST:llä viime ajat ja kehuu miten tuloksia syntyy nopeasti, ja näkeehän sen toki myös :) Vinkkinä siis muillekin, joita kiinnostaa tavoitteellinen salitreeniohjelma, joka vie kehitystä eteenpäin tasaisesti. Mitatkaa maksimipainot ja laatikaa ohjelma tuon linkin takana olevan ohjelman mukaiseksi!





Tässä esikoiseni näkemys äidistä. Hameessa en olekaan vielä salilla käynyt, mutta voisin kokeilla, kun se kerran noin hyvältä näyttää ;)

Tuli muuten mieleeni, että mulla on vielä aika paljon tekemistä vatsan seudun kanssa ja oon panostanut salikäynneillä tosi paljon vatsa- ja selkälihaksiin. Ihan jo vauvan kantamisenkin vuoksi... Mutta hitsi, että siihen kuntoon kuin muutama teinityttö meidän salilla, en ole vatsalihaksiani saanut. Mua huvittaa sellainen pieni porukka teini-ikäisiä tyttöjä (hirmu kauniita, hoikkavartaloisia tyttöjä viimeisen päälle treenikuteissa - eli kateellinenhan mä vain olen) jotka monella salikäynnilläni ovat olleet siellä samaan aikaan. Heillä on niin hyvät vatsalihakset, että kun he matolla punnertavat vatsoja, he pystyvät samaan aikaan keskustelemaan normaalilla (ei puuskuttavalla) äänellä iPhoneensa. Kumpa mäkin vielä joskus! Jos ja kun mä teen vatsoja, mulla menee siihen kyllä ihan koko energia sillä hetkellä. Hiukset on sekaisin, kasvot on punaiset ja oksennus meinaa nousta kurkkuun. En vastaa sulle, jos siihen väliin yrität soittaa. Tosin en kuulekaan sitä, kun puhelin on pukukaapissa. Mutta on tää epäreilua miten treenaaminen käy jo työstä tässä iässä, ei nuorilla vaan... ;)

Viikon ruokakuva:


Luin tän postauksen juuri ja tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä, asiasta puhumattakaan. Sori vaan. Nyt voit mennä tekemään sitä mikä äsken jäi kesken. 
Kesäkurpitsa on muuten tän kesä juttu! On se ollut tuttu jo aiemminkin, mutta nyt kehtaan esitellä sen jo muillekin :)

Hyviä treenejä kaikille ja mahtavaa alkavaa kesää! Ensi viikolla päättyy jo toukokuu, on tää hurjaa...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää! :)