10.7.2013

Food is not the enemy!

Tähän ihan alkuun kiitän ja kumarran siitä, millaisen suosion ja huomion viime kertainen postaukseni arjen sisustuskuvista synnytti! Olen aivan äimänkäkenä edelleen :D Enpä olisi etukäteen arvannut, millaiseen mittakaavaan postauksen klikkaukset nousevat, koska juttu syntyi aivan extempore-ideasta, kun laiskottelin ja yritin löytää motivaatiota kodin järjestelemiseen :) No, parhaat ideat näköjään syntyvät suunnittelematta ja bileissä on kivaa, kun ei liikaa panosta etukäteen. 
Nämä kukat ovat teille, ihanat lukijat ja kommentoijat! :) 
(kuva lainattu netistä)
Mutta. Jos viime postaus olikin kirjoitettu täysin sarkastisesti, tämä nyt käsilläoleva ei sitä ole. On tämä nykyaika kuulkaa hurjaa aikaa!
Jokin aika sitten sosiaalisessa mediassa kiersi artikkeli siitä, miten syömishäiriöisten asiakkaiden kuntoiluun tulisi puuttua kuntosalihenkilökunnan taholta. Artikkeli löytyy täältä. En ole lähelläkään kuntosalihenkilökuntaa saati syömishäiriöiden asiantuntijaa, joten tuohon asiaan en osaa ottaa kantaa. Mutta artikkeli sinänsä herätti paljonkin ajatuksia, eikä vähiten siksi, että olen itse kolmen - vielä toistaiseksi alle kouluikäisen - tytön äiti. Ja tytöthän ovat kautta aikojen olleet poikia suuremmassa vaarassa sairastua syömishäiriöihin.
Kävin viime viikolla kosmetologilla, jonka kanssa keskustelimme pitkään tästä nykypäivän fitness-buumista ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä. Kosmetologi kertoi, että ystävänsä työpaikalla, anoreksiaklinikalla, nuorin asiakas on 9-vuotias. Y-H-D-E-K-S-Ä-N VUOTIAS!! Tyttö tämäkin. Ei kuulemma halua syödä mitään, koska lihoo heti. Vanhemmat harovat harmaita hiuksiaan, koska tyttö on järkkymätön kuin kallio. Ei syö, koska lihoo.

Luen itse aika paljon kuntoiluun (ja usein siinä samalla fitness-kisoihin valmistautumiseen) liittyviä blogeja. Minua kuntoilu kiinnostaa, kisailu vartalon ympärillä ei pätkääkään. Mutta se naisversio He-man -ukon vartalosta tuntuu monessa blogissa olevan Se Lopullinen Päämäärä kuntoilulle. Näiden blogien kautta törmään usein kysymyksiin ja kommentteihin, joita näille fitness-asiantuntijoille on esitetty. Jos kommenttien kirjoitustyylistä (lue: ks-pääte korvataan x:llä, skriivataan teinislangiiiii...) voi mitään päätellä, kyseisten blogien lukijoissa on paljon myös hyvin nuoria ihmisiä. Kysymykset ovat tätä tyyliä: "Onx vaarallista jos 13-vuotiaana korvaa aterian koulussa esim. rahkalla tai protskupatukalla...?" tai "Mitä sanot siihen, kun mun yläasteen terkka väittää, ettei mun lihasten kehitys oo viä saavuttanut huippuaan, mut itse haluisin jo palavasti alkaa treenaan kehonrakennusta ihan niinku tosissaan, ju nou?"
Mitenkähän näiden lasten - sitä kun vielä ovat hyvän aikaa - päähän saisi sen järjen sanan, että sen ikäistä eivät koske kehonrakentajille räätälöidyt ruokavaliot, painonpudottajille suunnatut dieetit, urheilijoiden lisäravinteet... Tai mitkään näitä aiheita koskevat keskustelut ylipäätään.

Nykypäivänä ulkonäölle asetetaan aika kovat vaatimukset. Ala-asteikäiset pikkutytöt vertailevat sitä, kuka on luokan kaunein ja miksi, kauppojen lastenvaaterekit pursuavat pikkupikkubikineitä ja farkkuhameita, jotka hädintuskin peittävät pakarat, TV-uutisissa kerrotaan miten työpaikkarekrytoinneissa työpaikan saa se, jolla on edustavin ulkonäkö jne. Kuin sattumalta TV-ohjelmatarjontakin tuntuu pyörivän pelkän ruoan ja toisaalta painontarkkailun ympärillä. Lähes jokaisena arki-iltana tulee parin kolmen tunnin ajan erityyppisiä ruokaohjelmia: Kaapataan Keittiö, Sumarin Sikke Kokkaa, Katetaan Rakkaudella, Niki Toimii Yllätyskokkina, Jamie Oliver Kokkaa Jotain Kivaa Puolessatunnissa, Tarjoillaan Neljän Tähden Illallinen jne.jne. Namnam, nyt onkin masu täynnä ja pää täynnä hyviä ruokasuunnitelmia. 
Sitten, kun on syöty ja herkuteltu, aletaan laihduttaa: Rakkaani, Tuleeko sinusta Suomen Suurin Pudottaja-Pullukka, Dieettiä Puoli Vuotta Jutan Tyyliin, Olet Just Sitä Mitä Syöt... + tietenkin iki-ihanat dokkarit kevyinä aihepiireinä esim. "Söin itseni hengiltä", uppista vaan, sattuuhan sitä - kaikille. Hyvänen aika sentään, sanoisi kukkahattutäti. 
Ja kun kaiken lisäksi kaikki media tuntuu olevan tarjolla kaikenikäisille, vaaditaan meiltä vanhemmilta aika tarkkaa silmää ja korvaa sen kuulemiseen, milloin oma kullannuppu alkaa oireilla tai edes ajattelee ääneen näitä asioita. Pitäisi kai olla itsestäänselvää, etteivät ainakaan nuo painonpudotusta koskevat ohjelmat ole lasten nähtävillä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos omassa kodissasi lapsille on tarjolla vain lastenohjelmat ja internetin käyttörajoitukset, onko naapurissa? Entä kaverin serkun puhelimessa?
Lapsilla kun ei ole kykyä asettaa näitä kuulemiaan ja näkemiään asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Me aikuiset pystymme jotenkin ymmärtämään, miten askeettista elämää elää ihminen, joka seitsemässä viikossa pudottaa painoa 25kg tai miten suurta sitkeyttä vaatii olla puolen vuoden ajan dieetillä päästäkseen eroon 30:sta liikakilosta. Lapsi poimii TV-ohjelmasta sen kohdan, jossa PT kovistelee Pullukkaa ja sanoo jotain tyyliin "Menitkö syömään irtokarkin kesken projektin!? Ymmärräthän, että sinun tulee sitoutua tähän projektiin tai tuloksia ei tule!" Ei ihme, että pieni potilas sanoo, ettei syö, koska lihoo.

Kai se niin on, että aina on ihmisiä, aikuisiakin, joilla mikä tahansa tekeminen on vaarana mennä "vähän yli" tai "vähän ali". Oli sitten kyse ruoasta tai liikunnasta. Ja projekti, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi, jääkin päälle, ja käsijarru pettää lopullisesti. Olen itse kiertänyt kaukaa kaikenlaiset ihmedieetit, joita tietysti riittää pilvin pimein. Kaalikeittodieetti (omfg!), lentoemäntädieetti (noh, tämä ei onneksi olekaan minua varten, koska olen muulla alalla, hahah), ananasdieetti (pidän ananaksesta, mutta en halua hengailla parhaan kaverinikaan kanssa liian usein)... Onhan noita. Toinen suuntaus ovat nämä muodikkaat erityisruokavaliot, joissa jätetään pois hiilarit, sokerit, viljat, liha, kala, kana, mummonmuusi ja mansikkahillo. Ja niiden loppujen, eli "sallittujen", ruoka-aineiden kohdalla kysytään vielä omalta veriryhmältä, että miten sinun mukaasi minun tulisi syödä. Ja sitten jätetään vielä veriryhmän vaatimat raaka-aineet pois. Aika ahdistavaa! 
Voihan se olla, että minustakin tulisi barbie, jos jättäisin pois viljat ja sen myötä turvotuksen, mutta kun pidän ruisleivästä ihan liikaa. Ja voisinhan jättää kokonaan pois myös sokerin, mutta kun en halua elää täysin herkutonta elämää. Vannon kultaisen keskitien ja järjenkäytön nimeen, ihan kaikessa! Hyvää, terveellistä ruokaa, sopivina annoksina ja päälle mukavaa, rentouttavaa liikuntaa, joka antaa virtaa elämään! 
Kun ihminen on onnellinen, ihminen on kaunis.

Liikutaan ilolla, syödään nautinnolla ja muistetaan relatakin :)
Tsemppiä kaikille loppuviikkoon!



 

6 kommenttia:

  1. Kirjoittelin sulle aamupalaa syödessäni pitkän kommentin ja samalla kun lähetin sen, netti katkesi. Mutta koitetaan kirjoittaa uudelleen suurinpiirtein samalla tavalla. :D

    Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. :) Itse PT:nä huomaan fitness-buumin yleistyneen ja naiset eivät enää pelkää saavansa liikaa lihaksia kuntosalille tullessaan. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli, jonka tässä hyvin esität.

    Itseäni kauhistuttaa nuo tv-ohjelmat, joissa painoa pudotetaan rajusti lyhyessä ajassa. Ja se, mitä asiakkaat minultakin nykyään odottavat, on tuollaisia tuloksia kuudessa viikossa. Kuudessa viikossa ei oikeasti ehdi kuin päästä alkuun, itse voi nähdä tuloksia, mutta muut näkevät ne vasta todella pitkän ajan kuluttua. Sitten motivaatio romahtaa, jos odotukset olivat liian korkealla.

    Mieheni sanoi minulle, että olen itse kaikkein paras esimerkki siitä, että voi syödä "normaalisti" ja olla silti normaalipainoinen ja terve. Siksi yritänkin blogissani, työssäni ja FB-sivullani tuoda esiin sitä ettei terveys ole yhtä kuin alhainen rasvaprosentti. :)

    Oikein mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kommentistasi!
      Kirjoittaessani salaa toivoin, että joku PT ottaisi kantaa tähän ja hyvä että otit.
      Suurin dilemma lienee se, että kun televisiossa ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja sen tunnin aikana, se vääristää näköjään jopa aikuisten ajatusmaailmaa.
      Yleensä ne kilotkin on hommattu pitkäjänteisellä työllä, joten tuskin niistä eroonkaan pääsee viikossa ;)

      Laita mulle sun blogin linkki. Tuun mielelläni lukijaksi!

      Poista
    2. Täältä löytyy mun blogi: http://www.pikkuunen.fi

      Tervetuloa lukijaksi vaan. :)

      Poista
  2. Tämä juttu oli kyllä todella hyvä! Itsekin paljon asiaa pohtineena olen päätynyt aikalailla samansuuntaiseen lopputulokseen. Kultainen keskitie olisi se paras! Mutta helppoahan tämä ei ole kun jokapuolelta tulee infoa älä syö sitä, älä syö tätä eikä tuokaan hyvästä ole.. Mutta hiljaa hyvä tulee.. ehkä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee, ihan varmasti :) Ja jos ei ole kisailu tavoitteena, normaali ihminen voi olla hyvässä fyysisessä (ja samalla henkisessä) kunnossa ihan järkevälläkin syömisellä! Tsemppiä :)

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus, kiitos siitä! Itse kahden tyttölapsen äitinä olen tähän asiaan jo joutunut törmäämään ja paljonkin miettimään. Perheessämme syödään ihan perus-kotiruokaa, luulisin tosin että huomattavasti enemmän vihannes/kasvispuolta kuin keskimäärin kodeissa. Mieheni on hoikahko, itse olen jonkin verran ylipainoinen, tyttäret erinomaisen normaalipainoisia. Sitä sitten on lapsillekin näistä juteltaessa huomautettu, että tosiaan, samalla syömiselläkin voi ihmisistä tulla erikokoisia, ja että olennaisinta on juurikin se terveys ja hyvinvointi, eikä painoindeksi tai rasvaprosentti, vaan että se hyvän voinnin paino voi eri ihmisillä olla hiukan erilainen. Onneksi lasten kaveripiiri on sellainen, että siellä ei näistä asioista ainakaan vielä ole tehty numeroa, edes yläkoulu-ikäisten joukossa. Ilmeisesti muissakin kodeissa tätä on yritetty käsitellä järjen kautta. :-D

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää! :)