27.7.2013

Mieluummin ärsyttävä kuin mitäänsanomaton ;)

No huhhuh, harvoin joutuu (eikä nytkään joudu, kunhan esitän marttyyria ;)) kirjoittamaan selittelyjä omalle postaukselleen. Viime aikoina olen saanut niin paljon lokaa niskaan tuon yhden arkista sisustusta koskevan postauksen osalta, että ajattelin kirjoittaa vähän taustoja siihen. Vaikka onhan se niin, että rapatessa roiskuu ja aina on parempi olla ärsyttävä kuin mitäänsanomaton ;) Mutta menköön nyt kuitenkin...

Alun alkaen perustin blogini lähipiirilleni, joiden kanssa jutellaan paljon kuntoiluun, sisustamiseen, kirppistelyyn, itse tekemiseen, tuunailuun, ruoanlaittoon ym. liittyvistä asioista. Blogin tarkoitus ei siis ole ollut (toistaiseksi ainakaan) rajautua vain kuntoilu-, vain sisustus- tai vain ruoanlaittoblogiksi. Lähinnä sellaiseksi yleisluontoiseksi life style-blogiksi "vain". Lähipiirini onkin ollut blogin kehittämisessä ja ennenkaikkea lukemisessa aivan loistavana tekijänä, ja myös tämä joidenkin ihokarvoja nostattanut postaus otettiin juuri kohderyhmän keskuudessa vastaan siten kuin olin sen tarkoittanutkin. He tuntevat minut ja tyylini, joten osasivat lukea sen tietty pilke silmäkulmassa :) 
Koska tämä yksi The Postaus levisi kulovalkean lailla ympäri nettiä (muutamissa blogeissa on jopa omistettu sille kokonainen oma postaus! Wau, olen imarreltu!), keskustelupalstoja, Face-keskusteluja ja jopa sanomalehtiä myöten, lukijoita tuli luonnollisesti lähipiirinikin ulkopuolelta tuhansia ja taas tuhansia. Harmillista toki, että monista kommenteista huomasi, että päätelmät oli tehty vain ja ainoastaan yhden postauksen perusteella. Mutta sitähän se on, tämä nettimaailma, ja olkoon niin. 

Olen ottanut blogissani sen linjan, että siellä en puhu kenestäkään perheenjäsenestäni / sukulaisestani nimillä, en esittele heidän kuviaan, enkä myöskään valokuvaa kotiani laajoista kulmista. Tämän linjauksen olen tehnyt ihan turvallisuussyistä. Se ei tarkoita, ettenkö sitä kehtaisi tehdä. Olen tyytyväinen kotiimme ja sen sisustukseen, vaikka tuntuukin, että aina olisi joku paikka rempallaan ja odottamassa hellän käden kosketusta. Tässä tiukassa linjauksessa on tietysti se puoli, että tuntemattomimmat lukijoistani eivät pääse kurkistelemaan millaisia me olemme tai millaista meillä ihan todellisuudessa on. Otan sen riskin ja ymmärrän, että linjaus saattaa tuottaa myös vääriä mielikuvia meistä tai tyylistämme elää.

Koska elämme alle sadan neliön asunnossa, viisi henkisenä koirallisena perheenä, meillä on vähän erilaiset säilytystilat ja huonekoot kuin useissa kartanoissa tai kahden aikuisen asunnoissa. Tämän myötä siis myös siivoaminen on erilainen toimenpide kuin isommissa taloissa. Ja koska en pidä tärkeänä valokuvata kotiani kehuja kalastelevassa esittelymielessä, tämäkin postaus sai erilaisen näkökulman: miten kaukana voidaan niinä PAHIMPINA hetkinä olla siitä sisustuslehtien tarjoamasta sliipatusta maailmasta ja miten yliluonnollisia kykyjä omaavat ne ison perheen äidit, jotka pystyvät säilyttämään tuon kauneuden ympärillään vuodenajasta riippumatta, joka ikinen minuutti. Minun näkökulmastani he ovat ufoja. Itse joudun näkemään valtavan vaivan siihen, että meillä edes kerran päivässä saavutetaan tuo kauneuden harmonia :) 
Sain palautetta, että elämme paskan keskellä ja että miten meille voi edes ketään tulla kylään. Hyvin on toistaiseksi voinut tulla ja ovat ilmeisesti tarpeeksi puhtaina lähteneetkin, koska ovat tulleet toistekin ;) Voisinhan itsekin ihmetellä missä vaiheessa nämä pioni-perheenäidit tekevät mitään esim. lastensa tai miehensä kanssa jos he kokoajan siivoavat, valokuvaavat ja postaavat kaunista kotiaan muiden ihasteltavaksi. Ja mikä tarve heillä siihen on? Mutta en halua ihmetellä, koska oikeasti se ei kiinnosta minua! Haluan, että heitä on olemassa, koska haluan lukea juuri näitä kauniita blogeja. Mistä muuten saisin sen energian raahata päivittäin vaatenyssäköitä paikoilleen ja tanssia imurivalssia kaksi kertaa päivässä?!
Syntini oli tällä kertaa vain se, että otin kuvat ENNEN tuota prosessia, kun muut ottavat JÄLKEEN ;)
No, onneksi kukaan ei ole vielä määritellyt oikeaa hetkeä valokuvata tai oikeaa tyyliä blogata, joten kannan syntini pää pystyssä :D

Postaukseni kommenteissa joku toivoi, että perustaisin juuri sellaisen arkisen blogin, shitteineen kaikkineen, mutta siihen sanon, että no way! En jaksa uskoa, että kukaan haluaa katsella kuvia jonkun tuntemattoman shiteistä omien shittiensä keskellä, oli se sitten väliaikainen tai pysyvä olotila :D Miksi ihmeessä haluaisi? Tulkoon arkisuus ja elämänmakuisuus esiin blogissani jotain muuta kautta.

Eniten ihmettelen sitä, että eräät bloggaajat ovat ottaneet postaukseni henkilökohtaisena loukkauksena.
Miten se voi olla mahdollista? Kirjoitin a) yleisesti sisustuslehdistä, en tietyistä blogeista, b) en voi haukkua henkilökohtaisesti ihmistä, jota en tunne ja jonka blogia en ole koskaan vilkaissutkaan. Tästä olen eniten pahoillani, kirjoitustani ei todellakaan ollut tarkoitettu juuri Sinulle. Eikä Sinullekaan. Sinusta puhumattakaan.

Mutta tässä oma vastineeni ja saatteeni tuolle postaukselle. Ajattelin jättää tämän tekemättä kokonaan, mutta olen aidosti pahoillani aiheuttamastani mielipahasta, joten katsoin velvollisuudekseni pyytää anteeksi julkisesti näiltä kodin hengettäriltä. Jos teette sitä minkä koette tärkeänä, jatkakaa samaan malliin. Mutta muistakaa samaan aikaan, etteivät kaikki välttämättä valitse samaa tietä, blogatessaankaan. Kyllä niitä kiiltokuvakoteja on tarjolla varmasti riittävästi kaikkiin makuihin, vaikka minä pysynkin omalla linjallani :)
Omalta osaltani jätän asian tähän ja annan kaikkien kukkien kukkia tahoillaan. Aina kun rokki soi, on niitä, joilla hameenhelmat heiluvat ja myös niitä, joilla alkaa sattua päähän ;)




15 kommenttia:

  1. Minä kommentoin jo siihen "The postaukseen" että toteutit sen mitä minä olen ajatellut, tosin minä vain olisin tehnyt sen vielä "Tältä kotimme näyttää Facebookiin laittamissani kuvissa" ja "Tältä se näyttää oikeasti" :D Mutta hyvä etten ole tehnyt jos jo sinun viaton postaus on saanut tuollaista aikaan! Minä kyllä muistan ajatelleeni sitä lukiessa että "Aika kesyä, eihän tuolla ole edes sotkuista" Mutta hyvin sä vedät! Minä liityin lukijaksi sen postauksen myötä ja luen myös muita tekstejäsi :) Jatka samaan malliin vaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla, että oot tullut lukijaksi! Tervetuloa ja ollaan kuulolla :)

      Poista
  2. Hyvä teksti! Itse luin kyseisen postauksesi pilke silmäkulmassa ja omia tavara kasaumia katsellen.
    Ihan hassua suorastaan kuinka ihmiset "tulkitsevat" postauksia...
    Tekisi mieli sanoa enemmänkin asiattomista kommenteista, mutta taidan tyytyä toivomaan,että jokainen voisi katsella asioita ja postauksia ei niin mustavalkoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi oppia joskus nauramaan itselleenkin, ja ennen kaikkea omalle keskeneräisyydelleen :) Sellaisia me kaikki kuitenkin olemme, vaikka miten ulkokuorta siloittelisimme :)

      Poista
  3. Se oli hauska postaus! Tulin lukemaan se yhden "linkittäjän" kautta. Ihan sitä miettii eikö joillain ihmisillä tosiaan oo koskaan missään likapyykkejä, petaamattomia sänkyjä (eihän sängyä saisi edes heti pedata vaan antaa kuivahtaa hetki) leluja lattialla (eihän niillä voi edes leikkiä sitten)???? Mua se sotku toki ärsyttää (siis meillä oleva) mutta 7 lapsen äitinä sitä on pitänyt vain oppia sietämään: käytettävissä on sama aika mutta työt senkuin on lisääntyneet. :D

    Se nyt ei oo tietty mitään uutta että meillä ihmisillä on erilaiset huumorintajut!

    Pahoittelen päällesi tullutta lokaa.. sitä näköjään tulee tekee niin tai näin. Mun mielestä se sun karikatyyri ei ollut loan heittoa... liioittelua vain.... mutta ehkä jonkun koti on niiiin beesi-valkoinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana iso perhe sulla! Jopa olisikin ihme jos ei siellä elämä näkyisi, ja juuri niin pitää ollakin :)
      Näköjään kaikesta voi joku loukkaantua jos ei sisimmässään kuitenkaan ole ihan sinut tekemisensä kanssa :) Jos oikeasti olisi tyytyväinen valintoihinsa ja itsetunto kohdillaan, tuskin olisi niin suurta loukkaantumisen tarvetta ;)

      Poista
  4. Minäkin tulin lukemaan näitä yhden postauksen kautta.Olen siis tämmönen 53-v naisihminen.Luen aika paljon näitä blogeja ja itsekin tehnyt matkablogia vuorotteluvapaani aikana...tiedän siis,että ei ne synny hetkessä ,vaan täytyy nähdä vaivaa. Tämä on hauska ja realistinen kuvaus normaalielämästä ja kivasti kirjoitettu....olen siis fani :) Jaksan ihmetellä noita uusia koteja,jotka näyttää siltä niinkuin niissä ei asuisi kukaan ...kolkkoja,kylmiä,hallimaisia,sairaalamaisia epämukavine huonekaluineen.Säälin niitä ihmisiä,jotka niistä kuvia ottaa ja yrittää asua niissä.Käyn paljon työni puolesta ihmisten kodeissa ja luennoimassa isoissa luentosaleissa....joskus näen kodit ihan sieluttomina läpikulkupaikkoina...niinkuin ne luentosalit.Noissa kodeissa ei viihdy kukaan ja niissä ei tehdä ruokaa,eikä istuta säännöllisesti yhteisen pöydän ääreen.Ei siivota ja tehdä muitakin kotitöitä yhdessä.Lapset niissä menevät ehkä niihin koteihin illaksi "kotiutumaan",joka teillä on ja jossa näkyy normaali elämisen jälki.Jatka vaan samaan tyyliin ja viihdytä meitä omalla persoonallisella tyylillä,koska ne älähtää,joiden nilkkaan kolahtaa....

    VastaaPoista
  5. Eiköhän postauksesta henk.kohtaisesti loukkaantunut blogin kirjoittaja hakenut jälleen kerran huomiota, huomiota ja huomiota. Miksi ottaa itseensä, todella outoa. Jokainen taaplaa tyylillään ja normi lapsiperheessä ei tavarat ole paikoillaan hela tiden. Kutsutaan elämäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taisi käydä :) Mutta pitää olla iloinen. Hänen johdostaan sain omaan blogiini lukuisia klikkauksia ja uusia lukijoitakin ;)

      Poista
  6. miulla pasahti linkki siun blogiin sen siun sotkupostauksen takia. Äitee oli ihastunu ja jääny lukijaksi anona ja minä sitten julkisesti myöskin siinä sivussa :D

    VastaaPoista
  7. Onhan tollasia postauksia tehty monessa muussakin blogissa ni en ymmärrä miksi tämä loka osu sun kohdalle! Ottakaa ihmiset vähän rennommin ja vaihtakaa pipo isompaan jos se noin kiristää! Sulla on uhaba blogi ja kaiken oman sotkun keskellä sun kuvat lohdutti ja piristi! Kiitos ja jatkahan omaan tyyliisi :)

    VastaaPoista
  8. Sun teksti oli hauskasti ja hyvin kirjoitettu! Ihmisillä vaan on eri huumorintajut (ja sisälukutaito)... :)

    VastaaPoista
  9. Olipas ikävää, että sait asiatonta palautetta! Minä myöskin kuulun niihin, jotka juuri tuon postauksen linkkauksen kautta blogisi löytivät, ja olen siitä tosi iloinen. Eikös tämä ole sinun blogisi? Niin että sinä sitten myöskin kirjoitat ihan mitä itse haluat. Jos jotakuta se ei miellytä, niin ainakin minun läppärissä on useampikin namiska, jota painamalla voi siirtyä toiselle sivulle... :-D

    VastaaPoista
  10. Minusta olisi ihan hauskaa perustaa blogi arjesta - siitä mitä se oikeasti on. Itse suoraan sanottuna inhoan siloteltuja valkoisia sisustuslehden keskiaukeamalta repäistyjä koteja, joihin ei uskalla mennä, ettei vaan sotke mitään. Onhan se kiva, että siistiä ja välillä vaikka kukkiakin - hieno postaus minusta ja jos vaan ylipäätään jaksaisin kameran kanssa heilua niin tekisin saman itsekin! :)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää! :)