19.8.2013

Reenaa, reenaa, että mahrut porukkaa!

Hurraa-huuto sille, että meikkis kävelee taas normaalin näköisesti! HURRAAAA!!
On nimittäin ollut peba ja reidet hivenen jumissa tässä viime päivinä... Olin torstaina Tampereella WFC-salilla kaveritreenissä, jonka veti FitFarmin Kille. Mun kaveri kyseli jokin aika sitten kiinnostaisiko mua lähteä hänen kanssaan kaveritreeniin, jonka vetää PT ja jossa koetellaan rajoja ihan kunnolla. No tottakai, kuinkas muutenkaan! Ei se pelaa, joka pelkää...

Torstaina siis menimme puolilta päivin WFC:lle ja tapasimme Killen aulassa. Olimme toivoneet erityisiä vinkkejä jalkatreeniin ja saimme ihan juuri sitä mitä tilasimmekin. Ja vähän päälle.
Treeni oli ensimmäinen, jonka olen eläessäni tehnyt PT:n valvovan silmän alla. Oli kyllä loistava kokemus ja mahtava tunne huomata, että mussa on voimia yllättävän paljon, vaikka aika piilossa tietoisuudelta ovat olleetkin. Kille sanoikin, että suurin syy siihen, ettei muka jaksa nostaa jotain painotasoa tai viedä jotain sarjaa loppuun asti, on tekijän omassa päässä, henkisellä puolella. Pakko myöntää, että oikeassahan hän oli. Lupasin muuten itselleni, etten kertaakaan treenin aikana sano, etten jaksa - ja sanoin sen suunnilleen itkua vääntäen jo toisessa laitteessa :D
Olen tehnyt jalkaprässini itse aina 70kg:lla (3 x 15), mutta nyt jaksoin nostaa viisi toistoa 130kg:lla! Täytyy silti myöntää, että helppoa se ei ollut, oikeasti olin aivan varma, että mulla katkeaa suoni päästä tai pökerryn tai vähintään oksennan, mutta onneksi niin ei käynyt :) Teimme pitkiä sarjoja, ja monet laitteet pariinkin eri kertaan, joten reidet olivat täysin hyytelöä kun tunti oli ohi ja piti juosta portaat seitsemän kertaa ylös ja alas loppuverryttelyksi. Jalat vaan ei nousseet, ei vaikka kuinka käski! 
 (Pumppitangon kuva lainattu netistä. Miksi pumppitanko? En tiedä, oli nätti kuva.)

Mutta se olo, kun pääsi kotiin ja sai heivata jalat seinää vasten! Ei sitä voi sanoin kuvailla. Niin itsensä voittamisen fiilis! Reisilihakset olivat aivan kireänä vielä seuraavanakin päivänä ja rappusten laskeutuminen ym. liikkeet, joissa piti laskea paino reisien varaan, olivat ihan mahdottomia toteuttaa. Jouduin perjantaina pyytämään Miestä nostamaan vauva lattialta, kun itse en päässyt kyykkäämään niin alas :D Torstai-illan infrapunasauna ja perjantain tavallinen sauna tekivät terää, ja lauantaina olo oli jo huimasti parempi. Eilen pääsin kyykkyyn ja kävelemään jo ihan normaalisti. Äkkiä sitä näköjään palautuu kuitenkin...

Kiitos Killelle. Ja tietenkin Minnalle seurasta ja tsemppauksesta! Loistohomma. 

Lämpimästi voin suositella vastaavaa kokemusta jos teille tarjoutuu tilaisuus moiseen! Menkää mukaan :)




1 kommentti:

  1. Olisipa mukava mennä itsekin joskus jonkun toisen rääkättäväksi. :)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää! :)