20.9.2013

Syksyn tunnelmia ja käsitöitä :)

Kiitos, että tulit tänne vielä, vaikka olen viime aikoina ollut ärsyttävän hidas postailija...

En tiedä kuka on keksinyt tämän nimityksen äitiysLOMASTA, mutta näin kolme LOMAA viettäneenä en edelleenkään allekirjoita sitä termiä. Lähinnähän tämä on "pikkulapsen-hoidosta-aiheutuva-tauko-verottajan-mieltämästä-työnantajatahon-palveluksesta". Mutta mahtaako olla liian pitkä termi Kelan kaavakkeisiin täytettäväksi? Olkoon sitten vaikka LOMAA ;) Miksi silti näin vajaan vuoden kotona olleena alkaa tuntua, että kiihkeätahtisempikin työ tarjoaisi tervetulleen levon hetken? :D

Älkäähän toki väärin ymmärtäkö, minusta on ihanaa olla kotona nuorimmaisen ja toki isompien lasten kanssa! Onhan tämä rentouttavampaa, koska kaikkea ei tarvitse suunnitella kellon mukaan *tarua!*, saa aikaa omillekin jutuilleen *tarua!*, näkee lapsensa kehittyvän päivittäin *totta!*. Mutta ei musta silti täysin kotiäidiksi ole, no way! Uskon vakaasti siihen, että lapselle (jo alle kouluikäisellekin) on hyväksi oppia luottamaan muihinkin aikuisiin ja auktoriteetteihin kuin omiin vanhempiinsa, ryhmässä toimisesta puhumattakaan :) Sen lisäksi tarvitsen sitä, että saan tuntea olevani tärkeä muuallakin maailmassa kuin perheen kesken kotona, vaikka tämä maailman tärkein yhteisöni onkin <3 Koulutusta vastaava työ on mulle iso juttu ja erityisesti se, että siinä saa haastaa itsensä säännöllisesti - henkisesti. Täällä kotona haasteet ovat lähinnä fyysisiä nyt, kun Pikku Kolmonen (8.5kk) rientää paikasta toiseen ja kykenee joka päivä löytämään jotain, jota en ollut ennalta tajunnut pelätä, varoa, siirtää pois, peitellä... :D

Mutta niin on aika kiitänyt hurjaa vauhtia ja olemme syksyssä! Kiva kiva :) Syksy on jotenkin tervetullutta aikaa lämpimän (ja tänä vuonna erityisen pitkän) kesän jälkeen. Ihanat pimenevät illat, iltaiset lättykestit, tunnelmavalot terassilla ja punaposkiset omenat!
Kun lapset lähtivät kaverinsa synttärikutsuille, otimme syksyn teeman mukaan myös lahjapaketin koristeluun ja kortin valintaan :)
Ja kun illat pimenevät, huomaan yhä useammin kaivavani esiin villalankaa, neulepuikot ja virkkuukoukun :)
Teen kaikenlaisia näperryshommia ympäri vuoden, mutta näin syksyn kynnyksellä alan googletella lasten neulepaitojen, villahameiden ja muiden ohjeita ahkerasti. Erityisesti tykkään tehdä kaikkea pientä, koska ne saa äkkiä valmiiksi ja ne eivät paina puikoilla liikaa! Liian painava työ (kuten esim. aikuisen neule tms.) painaa puikoilla niin paljon, että mun hartiat jämähtää.. Nyt tein Ensimmäiselle uuden kännykkälaukun, joka sointuu koulufarkkuihin ja syystakkiin (tyylistähän ei tingitä ;)). Teeman valinta oli toki hevostytölle helppo:
 
Aiemmin virkkaamani kännykkäkassin esittelinkin täällä, mutta siitä on aktiivisessa käytössä irronnut "nenänapin" ympärillä ollut lenkki, jolla pussin sai kiinni, joten Ensimmäinen antoi välittömän palautteen siitä, että puhelin tipahtelee hiekkaan, kun roikkuu kiipeilyrekeillä pää alaspäin ;) Eihän kukaan Tosi Mutsi voi lapselleen sellaista tuskaa tuottaa, joten klik klik puikot laulamaan. Tähän hevosversioon mennessä olinkin virkkaajana kehittynyt jo sen verran, että tajusin virkata kiinteän napinreiän, ei siis enää irrallisia nyörejä. Parannuksesta huolimatta Ensimmäinen sai täyskiellon roikkua tuollainen kassi kaulassa missään, koskaan!! Remmiinhän kuristuu jos huono tuuri käy!
Käsityöarkussani odottaa myös ihana valkoinen, isoilla puikoilla neulottava tyynynpäällinen, Kolmosen turkoosi villamekko ja kummitytölle tuleva hevosaiheinen kännykkäkassi. Joten eiköhän niistä saa iltojen puhdetta lasten mentyä nukkumaan.

Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa!
Kuulaita syyspäiviä jokaiselle ja käpertykäähän hyvällä omatunnolla viltin alle jos siltä tuntuu! *kunhan-muistatte-silti-kuntoilla-ja-ulkoilla-sanoo-hyvinvointivalmentaja-koska-hänen-kuuluu-niin-sanoa* ;)

Moi!

1 kommentti:

  1. Tiedän tunteen.. Olen nauttinut niin älyttömän paljon töihin paluusta. Projekti, jota duunaan nyt on vaan niin super mielenkiintoinen. Ja nyt osaa nauttia viikonlopuista lapsosten kanssa ihan eri tavalla. Tämä arki sopii minulle :)

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää! :)