5.10.2013

Ilo liikunnasta, motivaatio tavoitteista!


Olen tässä viime päivinä pohtinut kaikenlaisia syntyjä syviä erityisesti liikuntaan, sen aloittamiseen ja siihen pitkällä tähtäimellä motivoitumiseen liittyen. Luen paljon liikunta-aiheisia blogeja, juttelen asioista eri tavoin liikkuvien ja erilaisiin tavoitteisiin pyrkivien kavereideni kanssa, ja tietenkin seuraan aiheeseen liittyvää uutisointia ympäri median. 
Miksi motivoituminen alkuvaiheessa esimerkiksi kuntosaliharrastukseen on monelle niin hankalaa? Innostuminen on toki aina helppoa, mutta kun alkuhuuman jälkeen pitäisi harrastusta jatkaa, motivaatio laskeekin kuin lehmän häntä. Luulen löytäneeni tähän ainakin yhden syyn (vaikka samaan aikaan toivon olevani väärässä):
Kuntosalille menemiseen ja siellä toimimiseen on olevinaan paljon ennakkokäsityksiä, joiden mukaisesti pitäisi osata toimia tai muuten "kaikki kattoo, että mitä toikin täällä luulee tekevänsä". Pitäisi osata tehdä oikeita asioita, pitäisi pukeutua tietyllä tavoin, pitäisi täyttää tietyt ulkonäkö- ja kokovaatimukset...

On vaikeaa motivoitua jos tuntuu, ettei paikalla saa olla omana itsenään, omalle tyylilleen tunnollisena, omien taustojensa mukaisena ja omalla (lihas)kuntotasollaan. Itselleni nuo ajatukset ovat tuttuja siltä ajalta, kun virittelin vanhan saliharrastukseni uudelleen alkuun, eli noin 1.5 vuotta sitten. Omalla kohdallani onni oli se, että gubbe on kuntosaleillut viimeiset viisitoista vuotta, joten hän oli minulle isona tsempparina laitteisiin tutustumisessa, oman treeni-identiteetin löytymisessä ja itseluottamuksen pönkittäjänä. Vaikka varsinaisesta ylipainosta en ole koskaan kärsinytkään, myös minä kävin mielessäni läpi sitä mitä muut ajattelevat, kun tulen tänne pulkannarujani heiluttelemaan ja punnertelemaan 2 - 5kg:n painoilla. Mietin myös miten tänne kuuluisi pukeutua ja millaiset vaatteet soveltuvat mihinkin touhuun. Ja jos panostaa kunnon treenivaatteisiin, näyttääkö kaksinkertaiselta urpolta, koska kroppa ei ole treenattu? Luulenko olevani jotain jos panostan merkkireleisiin silloin, kun allit löllyvät vai pitääkö ne peitellä isompiin vaatteisiin, kunnes ovat kiinteytyneet? (Näillä pohdinnoilla kulutin jo yhden suklaalevyllisen verran kaloreita ;)) Sitten lopetin pohtimisen ja menin tekemään.

Olen käynyt elämäni aikana muutamalla eri salilla ja valitettava tosiasia on, että salien kesken on suuria eroja sillä, miten "kodikas" ja vastaanottavainen tunnelma niissä vallitsee. Motivoitumisen suhteen on siis merkitystä sillä, minkä salin valitset. On saleja, joissa aloittelija voi tuntea olevansa muukalainen ammattilaiskuntoilijoiden seassa ja voi lähes tuntea katseet selkänahassa. (Jepjep, tämä ei ole kuvitelmaa, että vaatetuksia ja vartaloita arvostellaan, terveisiä sofia-ruusila-nousiainen-järjen-riemuvoitolle!)
Onneksi on myös sellaisia saleja, kuten "omani" on. Kun menet sisälle, asiakkaista suurin osa tervehtii iloisesti ja toisille treenaajille hymyillään ystävällisesti ja puhutaan arvostavasti. Tämä saattanee johtua siitä, että kyseisellä salilla käy paljon juuri niitä aivan "tavallisia kuntoilijoita" aivan tavallisissa vaatteissa, kaikissa ikä- ja kokoluokissa ja silti joukossa on myös heitä, joiden treenitausta on varmasti pitkä ja tehokas. Tunnelma on hyväksyvä ja ihmisläheinen.

Toisinaan asenne saliharjoittelua ja ennenkaikkea kehittymistä kohtaan tuntuu olevan se, että jos et nosta rautaa kuin bodari, treenaamisesi on tehotonta. Et kehity. Jumpat ja ryhmäliikunnat ovat sellaisille höpötteleville kotimammoille tarkoitettuja heilutteluhetkiä, eikä niillä OIKEASTI saa mitään tulosta. On oikein vääntää rautaa suonet pullistuen ja nauraa räkäisesti alle 20kg:n käsipainoille. TEHOA, TULOSTA ja ennenkaikkea NÄKYVÄÄ TULOSTA pitää tulla, jotta tekemiselläsi on mitään perusteluja. Aika surullista. Ja aika yksipuolinen kuva liikunnasta. En yhtään ihmettele, että hikiliikuntaan liitetään usein ajatus suorittamisesta ja että moni kangistuu jo lähtöviivalla, kun joka tuutissa painotetaan rasssskaita painoja kehittymisen mahdollistumiseksi. Mitä jos oma 5kg:n käsipaino tuntuu jo raskaalta? Mitä jos lämmittelypaino on tällöin 2.5kg? Onko treeni silloin turhaa ja pitääkö jättää painot ostamatta?

Vaikka itse olenkin salilla se, jota ei juuri ryhmäliikuntatunneilla näy (bodypumppia lukuunottamatta), joka tykkää siitä, että voi mitata kehitystään nostettujen kilojen muodossa ja joka tykkää panostaa hyviin treenivaatteisiin, en halua olla Se Treenaaja, joka arvostelee ne valinnat, jotka poikkeavat omistani. Jo ihan Hyvinvointivalmentaja-opintojeni pohjalta haluan olla se ääni, joka huutaa kaikenlaisen liikunnan ja liikkumisen puolesta, tapahtui se missä ja millaisissa vaatteissa tahansa - pääasia että tapahtuu! Täydellisessä maailmassa kukaan ei arvostelisi salille tullutta painonpudotuksen kanssa kamppailevaa tai tennissukissa treenaavaa, vaan ymmärtäisi, että hän on paljon lähempänä liikunnallista tavoitettaan kuin sohvan nurkkaan sipsipussin kanssa jämähtänyt kanssasisarensa / -veljensä.
Kaikille liikunnan tai edes salilla käymisen motiivi ei ole saada pyöreitä olkapäitä, pullistuvaa habaa tai sixpackia vatsan seudulle. On ihmisiä, jotka tuntevat salilla treenaamisen edut kropassaan ja tuntevat saavansa siitä hyötyä siitä huolimatta, etteivät tartu ärjyen tankoon ja pamauta sitä noston jälkeen lattiaan.

Tottakai on selvää, että mikäli haluaa kehitystä lihaksiston saralla, vastusta tulee olla tuntuvasti ja että määrän pitää olla noususuhdanteinen (erityisesti naisille tämän ymmärtäminen tuntuu olevan haastavaa). Ja sekin on itsestäänselvää, että ihminen tarvitsee tietyn määrän lihaskuntoliikuntaa selvitäkseen esim. tulevista vanhuuden haasteista.
Mutta ei se kaikille ole ainoa liikkumisen motiivi! Liikunnasta voi saada niin paljon muutakin kuin hauiksen, jonka ympärysmittaa mitataan hulavanteella. Liikunnasta voi saada päivän ainoan sosiaalisen kontaktin, mahdollisuuden purkaa stressiä hytkyttämällä lanteitaan, avun kiukkuiseen mieleen ja terveen punan poskille! Nämä ovat vähintään yhtä motivoivia ja tärkeitä tavoitteita kuin se, millaisia kiekkoja lataa tangon päihin.

Tärkeää olisikin, että jokainen löytäisi sen liikuntamuodon, joka sopii parhaiten omiin tavoitteisiin! Oli se salipunnerrusta, ryhmäliikuntaa, juoksua, pallopelejä... Kun selvität itsellesi tavoitteesi, on helpompi löytää sitä tukeva laji ja ennenkaikkea helpompi motivoitua siihen. Silloin et vaikeuksia kohdatessasi luovuta niin helposti ja vaikka tekemiseen tulisi pidempikin tauko, sinun on luonnollista palata oman lajisi pariin. Ja muista, että aluksi tavoite voi olla "vain" se, että tulet hyvälle tuulelle ja tunnet itsesi energiseksi! Kun siitä tulee rutiini, olet valmis lisäämään treeniohjelmistoon muitakin tavoitettasi tukevia lajeja. Siinähän niitä TULOKSIA jo onkin, ja tulee lisää :)

Oli lajisi ja tavoitteesi mikä tahansa, muista että...

Liikunnan iloa kaikille! <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää! :)