14.11.2013

Ole hiljaa! ;)

Mitä enemmän ihminen hiljentyy, sitä enemmän hän kuulee.
- Baba Ram Dass

Viisas mies tuo Baba Ram Dass.
Joskus aiemmin kerroinkin, että olen ollut jotenkin erityisen väsynyt tänä syksynä. Aamut ovat pahimpia. Kun kello soi, tuntuu, että voisin nukkua vielä ainakin viisi tuntia, vaikka yöunieni pituus on 7-8 tuntia eli aika hyvä määrä aikuiselle ihmiselle. Toisinaan jos iltapäivästä erehdyn pysähtymään paikoilleni, iskee laiskuus ja väsymys. Päiväunia olen todella huono nukkumaan. En oikein osaa päivällä nukahtaa. Kokoajan mielessä pyörii tekemättömät asiat ja sitä paitsi päivän hiljaisina hetkinä olisi joskus mukava ihan vain lukea lehtiä, surffailla netissä tms., jota ei silloin, kun nuorimmainen on hereillä, ehdi tekemään.
Tänään kuitenkin aamupäivällä tuli ihana, hiljainen hetki, kun nuorimmainen nukkui harvinaisen levollisia päiväunia, keskimmäinen oli päiväkodissa ja esikoinen koulussa. Istuin sohvalla ja mietin, että mitä alkaisin tekemään. Ruokaa pitäisi laittaa, koti siivota, ikkunat pestä, pyykit viikata ja lajitella kaappeihin ja ja ja... Arvatkaa mitä tein? En mitään noista. Vaan oikaisin sohvalle ja laitoin telkkarin päälle. Kanavasurffasin hetken, kunnes ärsyynnyin chattiohjelmiin, ostoskanavaan, amerikkalaisiin valmiiksinaurettuihin - ja napsautin telkkarin kiinni. Oi että mikä hiljaisuus laskeutui! Pesukoneet eivät pyörineet, läppäri ei hurissut, ei ollut mitään muuta ääntä kuin keittiön kellon tasainen raksutus. Oikaisin sohvalle ja otin rennon asennon ja päätin tietoisesti rentoutua :)
(Kyseinen kuva on otettu jo kauan sitten, kun esikoinen tietämättäni näpräsi puhelintani. Olen siis joskus aiemminkin osannut todistettavasti rentoutua! ;))

Sohvalla maatessani aluksi mieleeni tulvi kamalasti ajatuksia. Positiivisia, negatiivisia, arkisia pohdintoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Sitten muistin joogaopettajani sanat, jotka hän aina ennen harjoituksen tekemistä, alkurentoutuksen aikana sanoo: "anna ajatusten tulla, mutta päästä niistä samantien irti, niiden asioiden eteen et nyt voi tehdä mitään". Tietoisesti aloin työntää ajatuksia pois sitä mukaa kun niitä tuli ja aluksi se toki vaati enemmän "työtä", kunnes vähitellen pääsin rentoon olotilaan, jossa en oikeastaan ajatellut mitään. En mitään sellaista, jonka osaisin tähän kirjoittaa yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Sirpaleisia ajatuksia tuli ja meni. Oli tosi tyyni olo! Missään vaiheessa en vaipunut uneen vaan olin kokoajan tietoinen siitä syvästä hiljaisuudesta, joka kodissa oli ja siitä, miten painavalta ja rentoutuneelta omat lihakset tuntuivat.

Makoilin sohvalla noin puolisen tuntia ja sitten vähitellen availin silmät ja nousin ylös. Olo oli todella ihana! Voisinpa melkein väittää, että paljon rentoutuneempi kuin saman mittaisten päiväunien jälkeen. Oli jotenkin tosi voimaantunut olo. Yhtäkkiä väsymys oli pois ja mieli oli tyyni ja onnellinen :)

Tajusin yhden tärkeän asian: ihminen oikeasti tarvitsisi vähintään puolen tunnin hiljaisen hetken ihan joka päivä. Sellaisen, jolloin kukaan tai mikään ei keskeyttäisi sitä hiljaisuutta. Jos onnistuu joskus olemaan todella hiljaa ja hiljaisuudessa, ymmärtää yhtäkkiä miten paljon erilaisia ääniä ja jopa suoranaista melua ympärillämme on päivästä toiseen.
Itse siedän aika paljon ääntä, enkä oikeastaan kiinnitä siihen edes erityistä huomiota arjessa, ellei se jostain syystä äkkiä lopu. Luulenpa, että kaltaisiani on aika monta. Monessa tilanteessa äänet voivat olla jo todellista häly- ja melupuuroa, ja me vain pidämme sitä kuin itsestään selvänä elämään kuuluvana asiana. Ja tokihan se sitä jossain määrin onkin, koska aina melutasoa ei voi itse hallita. Hillitä korkeintaan. Mutta myös melu voi sairastuttaa tai vähintään ärsyttää. Joskus, kun olen todella väsynyt, melunsietokykyni madaltuu huomattavasti.
Kun pitkän työpäivän jälkeen hakee lapset tarhasta ja kotiutumisrituaalit (riisumiset, kotileikit, ruoanlaitot ym. käynnistyvät), huomaan, että melutaso kasvaa neljä-viisihenkisessä perheessä järkyttävälle tasolle. Lapset käyvät vielä päivän jälkeen kierroksilla ja omassa päässä pyörivät edelleen työasiat. Silloin olen joskus korottanut ääntäni oikein kunnolla ja huutanut, että ollaanko hei kaikki hetki hiljaa!
Kohtuullisen tehokas huuto ;) Vaikka siitä ei kukaan suutu tai loukkaannukaan, on hauska huomata, miten kuin automaattisesti lapset ajautuvat omiin rauhallisempiin puuhiinsa. Yksi alkaa lukea suosikkikirjaansa, yksi vetäytyy kuuntelemaan musiikkia ja piirtelemään, ja kolmas istuu lattialla ja imeskelee keskittyneesti silikonista leivontavuokaa :) Väitän, että myös lapset haluavat saada päiväänsä hetken, jolloin saa jättää päiväkodin ja koulun puuhat taakse - ja vain olla hiljaa <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Jos lukijoissa on joku, joka ei ole milloinkaan joogannut, suosittelen lämpimästi.
"Jokaisen tulisi joogata vähintään tunti päivässä. Paitsi heidän, jotka ovat liian kiireisiä. Heidän tulisi joogata 1.5 tuntia", taisi sanoa joku viisas kiinalainen.
Muistetaan siis välillä pyhittää aikaa vain rehelliselle en-tee-yhtään-mitään-rentoutumiselle! Sen jälkeen olet paljon pirteämpi ja energisempi tekemään kaikkea sitä, minkä rentoutumisen vuoksi jätit tekemättä :)

Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.
- Anton Tsehov

Ja kun on oikein rentoutunut, voi nähdä (ihan ilman naukkailtuja pillereitäkin) kuinka pumpuliukko hyppää pilvipatjalle :)

Rentoa loppuviikkoa ja viikonloppua Sinulle!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää! :)