13.12.2013

Muutosten vuosi takana! Millainen on edessä?

Tunnelmallista perjantai-iltaa!
Kävin taas vaihteeksi läheisessä kauppakeskuksessa "Punnitsemassa ja Säästämässä". Olen nyt tunkenut noita valkosuklaalla ja mansikalla vuorattuja manteleita naamariini siihen tahtiin, että ällöttää. Tässä mussuttaessani mietin koko tätä kulunutta vuotta sekä siihen liittyviä toteutuneita ja toteutumattomia tavoitteita. 
Ehkä näin joulukuun puolessa välissä olisi hyvä tehdä pieni tilinpäätös kaikesta vuoden aikana tapahtuneesta. Lähinnä kuntoilun ja ruokailujen osalta.

Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana ja olin ollut jo kuukauden sairaslomalla ennenaikaisten supistusten ja kovien liitoskipujen vuoksi. Tulokas oli kolmas ja raskaus fyysisesti kaikkein vaikein. Vatsa oli suuren suuri, selkää särki, jalat turposivat ja keuhkoja puristi. Että ihan notkeimmalta gasellilta olo ei tuntunut ;) Mutta se aika oman navan ympärillä teki hyvää ja pyrin kokoajan muistamaan, että tämä on vain väliaikaista. Motivaatio kuntoiluun lisääntyi raskausviikko viikolta :)

Kun sitten heti tämän vuoden ensimmäisellä viikolla Pikku Kolmonen syntyi, olin maailman onnellisin saadessani nyytin syliini ja päästessäni eroon isosta vatsasta. Kun parin sairaalayön jälkeen kotiuduin, tyhjensin ensimmäisenä sairaalakassin ja lähdin lenkille, vaikka se aika varovaista vielä olikin! :) Täytyy myöntää, että tuli ihan tippa silmään, kun eteisessä tajusin, että yletyn laittamaan lenkkikengät jalkaan ja solmimaan nauhat - ihan itse! Kun sitten reippailin ympäri kylää, vedin keuhkojen täydeltä happea ja ihmettelin, miten kevyeltä hengittäminen normaalitilassa tuntui. Silloin syntyi pikkuhiljaa ajatus siitä, että alan muutenkin panostaa hyvinvointiini aiempaa enemmän.
Sinänsä liikunnallinen elämäntapa ei ole minulle mitenkään vierasta, koska en muista milloin elämässäni olisi ollut "liikunnaton" ajanjakso. Mutta kuitenkin liikkuminen oli ollut vähän sellaista fiiliksen mukaan, joskus ja jouluna -meiningillä. Lisäksi elämässäni ei ollut mitään lajia, jossa olisin voinut mitata kehittymistäni. Tai sitä, oliko mistään tekemästäni hyötyä edes. Tuli omituinen tarve nähdä, miten oma kroppa kehittyy, kun sitä kehittää. Ja tietenkin perhe-elämässä vahva lihaskunto tulee tarpeeseen monessa arkitilanteessakin :)

Alkukuukaudet vauvan kanssa menivät pääosin nukkuessa, syötellessä ja kotioloissa. Päätinkin, että liikunta ym. alkavat vasta, kun voimat ja fysiikka ovat täysin palautuneet raskaudesta. Tänä "kotipesäaikana" tein päätöksen, että pääasialliset lajini tulevat olemaan kuntosali, reippaat kävelylenkit ja juoksu. Siihen lisäksi (ja silloin tällöin näitä korvaamaan) voin sitten tehdä salilla mitä milloinkin huvittaa ja tuntuu hyvältä. Spinningiä, kahvakuulaa, bodypumpia, aerobisia...

Kun Kolmonen oli 3kk:n ikäinen, aloitin kevyet juoksulenkit ja salillakäynnin. Juoksu onnistui muutaman ekan kerran ihan hyvin ja kun oikean polven ennestään tuttu kipuilu alkoi, hankin polvituen. Taas juostiin muutama kerta tuen kanssa ihan hyvin, mutta valitettavasti polvi ei tykännyt puuhasta kuitenkaan säännöllisesti toteutettuna, joten saatuani aikaiseksi polveen mojovan tulehdustilan, päätin jättää juoksemisen tulevaisuuden suunnitelmaksi. Polvia tukevat lihakset piti ensin saada kuntoon ja kokeilla, onko perimmäinen syy siellä.

Kuntosali sen sijaan imaisi minut mukaansa heti! Aluksi laadin kevyen koko kropan treenin, jota noudattelin enemmän tai vähemmän säännöllisesti jonkin aikaa, kunnes se alkoi tuntua puuduttavalta. Luotin siihen, että lihakseni jaksavat ja kestävät enemmän, joten paukautin kunnon lihasten kehittämisohjelman kehiin :)
Ja hyvin kestikin. Oli todella palkitsevaa, kun viikko toisensa jälkeen sai lisätä vastusta ja rehkiminen alkoi myös näkyä henkisessä jaksamisessa. Hassua, mutta fyysisen rasituksen myötä jaksoin yövalvomisia paremmin ja vaikka välillä silti julmetusti väsyttikin, mieli pysyi hyvänä ja positiivisena, kun salilta sai energiaa. Fyysisen rasituksen myötä myös aloin nukkua vielä entistäkin levollisemmin ja syvemmin.
Jos silloin tällöin olinkin äkäinen, mies kyseli vaivihkaa, että "olisikos salipäivä tänään?" ;)

Noin 3kk:n jälkeen keho alkoi vaatia hikoilua ja rehkimistä. Tietenkin myös mulla oli (ja on edelleen päiviä), jolloin lähdin todella vastentahtoisesti salille ja mietin vielä autossakin, treenikassi viereisellä penkillä, että jos kieppaisikin läheiseen kauppakeskukseen... :D Sitten yritin muistaa kummasta jää varmemmin morkkis: shoppailusta vai treenistä.
Vaikka välillä annoinkin periksi ja jäin sohvalle, osasin jo luottaa siihen, että tulee vielä se päivä, jolloin salille on oikeasti ihana mennä. Ja aina se tuli, yleensä jo seuraavana päivänä :) Alun alkaenkin päätin, että mitään stressiä salilla käymisestä ei saa tulla, koska isossa perheessä muillakin on tarpeensa. Sen vuoksi olenkin osannut suhtautua rennosti, vaikka välillä on viikkoja, että käyn rehkimässä vain kerran. Sitten, kun aika taas joustaa, käydään enemmän.
(kuva lainattu netistä ja laatu on karsea)

Nyt olen siis käynyt salilla noin 9kk ajan ja huomaan kehityksen selkeästi. Se motivoi. Nyt en enää osaa pysyä salilta pidempiä kausia poissa, sairastumisia lukuunottamatta. Jos salille mennessä on kiukkuinen, treeni yleensä on tehokkaampi. Kiukusta sen sijaan ei ole tietoakaan, kun sieltä lähtee pois.

Vuoden aikana olen myös käynyt useasti spinningissä, bodypumpissa, alkanut uimaan ja suorittanut kahvakuulakurssin. Kaikki ne tulevat pysymään jollain tasolla mukana menossa, mutta täysin säännöllisiksi jutuiksi tuskin niitä pystyn aikataulullisista syistä ottamaan. Aerobisen kunnon osalta on vielä paljon kehitettävää! Joten tavoitteita ja touhua riittää vielä ensi vuodellekin :)
Mitä ruokailuihin tulee, vähän harmittaa, etten ole vieläkään päässyt tarpeeksi eroon herkuttelusta. Täysin herkutonta terveyssyömäriä musta ei tule milloinkaan, mutta vähentää pitäisi tuntuvasti! Kunpa joku vaan hoitaisi tuon suklaan ja sen eri muodot pois maailmankartalta. Mun itsekuri ei riitä edes niiden poistamiseen mun elämästä :D
Mutta vaikka herkkuja kuluu edelleen, varsinainen ruoka on meillä kuluneen vuoden aikana saanut ison panostuksen. Ollaan aina syöty esim. kasviksia varmaan ihan ok määriä, mutta nyt niitä tulee taatusti vähintään se puoli kiloa päivässä. Tungemme kasviksia joka paikkaan, lasten mieliksi jopa perusmakaronilaatikon ja jauhelihakastikkeen joukkoon ;) Lisäksi marjasmoothiet kuuluvat päivittäiseen aamu- ja välipala-aikaan jo pysyvästi. Toivottavasti tähän ei tule muutosta, vaikka ensi vuonna koittaakin paluu työelämään ja arkikiire saa taas uuden muodon kolmilapsisena perheenä.

Veden juonnista kerroinkin täällä. Ihan kolmea litraa en ole kokoajan päivittäin juonut, mutta sentään pysytellyt siinä kahdessa. Nyt muutama päivä sitten muistin taas alkaa täyttää vesikannua säännöllisesti ja juoda sitä kolmea litraa päivässä ja mulle se sopii hyvin. Vatsan turpoilut pysyvät poissa ja olo on kevyempi, kun muistan juoda riittävästi. Lisäksi pimeän aikana kärsimäni uupumus tuntuu helpottavan. Edelleen lämpimästi suosittelen muillekin tätä testiä vaikkapa uuden vuoden lupaukseksi! Tekee terää erityisesti jouluruokien lomaan ja niiden jälkeiseen aikaan! ;)

Tavoitteeni tälle vuodelle olivat siis kuntoilun säännöllistäminen ja ruoan sisältöön panostaminen ja niissä olen onnistunut hyvin. Kerralla en muutoksiin pystynyt, enkä toki siihen pyrkinytkään, mutta vähitellen sitä suurtakin laivaa käännetään.
Nyt jännittää ensi syksynä tapahtuva paluu työelämään. Miten sitten ehtii liikkua niin, että jaksaa koneella istumista ja sisälläoloa? Tai miten ruoanlaittoon ehtii panostaa, ettei tule langettua puppuruokaan ainakaan säännöllisesti? Tavoitteita riittää siis ensi vuodellekin.

Miten sinun vuotesi on kulunut? Mitä viime uutena vuotena tehtyjä lupauksia olet pitänyt ja mitä tavoitteita saavuttanut? Lukisin tosi mielelläni muidenkin juttuja siitä, mitä sinulle isoja asioita olet muuttanut elämässäsi viimeisen vuoden aikana. Tänne saa kommentoida ja voit myös linkata omaan blogiisi jos sinne kirjoittelet :)

Ja tulipa mieleeni kaikkia naisia koskien, että Likkojen Lenkki tulee taas ensi vuonnakin! Siinä on hyvä päämäärä oman kuntonsa parantamiseen ja "mittaamiseen". Itse olen menossa sinne reippailemaan, joten mielellään näkisin siellä niin tuttuja kuin blogini tuntemattomampiakin lukijoita!
Täältä lisää infoa: http://www.likkojenlenkki.fi/. Ilmoittautuminen aukeaa 7.1.2014!

Tsemppiä kaikille ensi vuoden lupauksiin ja tavoitteiden saavuttamiseen!

(Likkojen Lenkin osalta postaus on yhteistyötä Likkojen Lenkki -tapahtumajärjestäjän kanssa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää! :)