Sisustuskuvia - niitä, joita ei koskaan näe missään lehdissä ;)

No niin, olen taas selaillut uusinta Divaania silmät kiiluen. Ihania puutarhoja, mahtavia huonekorkeuksia, kauniita asetelmia hyllyjen päällä, käytännöllisiä lastenhuoneita, hymyileviä perheitä ja aina hoikka äitihahmo leipomassa pullaa beesi-valkeasta taikinasta, beesi-valkeassa keittiössään, beesi-valkea essu yllään ja vieressä hymyilee pepsodent-hymyä kansikuvamies, jonka hampaat ovat kuvassa ainoa ei-beesi-valkea asia, siitä huolimatta, että hän juo joka aamu beesi-valkean muotikahvinsa ristomattiratian beesi-valkeasta cappucino-mukista.
Näinhän se menee. Kaikki tietävät miltä näyttää hennon vaaleanpunainen pionioksa lasimaljakossa valkoisella kiiltopintaisella pöydällä silloin, kun auringon ensisäteet osuvat siihen. Harva sen on nähnyt kuitenkaan livenä. Ja kaikkihan senkin tietävät, että nämä kuvat ovat a) täysiä feikkejä photoshoppauksineen tai b) talossa on juuri ehditty siivota, jonka jälkeen koko perhe on kuollut. Eikä sotkua ehtinyt tulla.

Vain Tosi Nainen tietää miltä koti näyttää silloin, kun aurinko oikeasti paistaa ulkona ja koko kroppa on edellispäivän treenistä niin uupunut ja ruhjeilla, ettei siivoaminen innosta pätkääkään. Siinä ei paljon pionit erotu Elämän joukosta.
Se näyttää tältä! Seuraavat kuvat ovat tämän päivän parhaita otoksia sisustuksestamme, johon on hiivatti panostettu ajatusta ja aikaa! Myönnän, että photoshoppia käytin minäkin, mutta vain siihen, että yritin saada kuvista yhtä eteerisiä kuin kaikissa lehdissä, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Onko photoshoppini kentien vanha versio, vai muuten vaan viallinen? 

Meillä on kaunis, rottinkinen ja ihana keinu, jossa on hyvä istua ja johon vieraat usein ensimmäisenä hakeutuvat. Niinkö? 

Istuinosassa on ihana pehmeä lampaantalja! Talja on niin pehmeä, että jopa vaatteemme viihtyvät keinussa pitkiä aikoja putkeen, siirtymättä minnekään!

Lastenhuoneisiin olemme valinneet kaikki lelut ja kirjat sävysävyyn, koska emme tahdo, että huone leikkienkään keskellä näyttää sotkuiselta:

Salaisuutemme: olemme valinneet huoneeseen niin monia "perusvärejä", että legopalikatkin - joita on jokaisessa sateenkaaren värissä ja niiden pastelliversioissa - vain tukevat huolella mietittyä kokonaisuutta.

Panostin aikoinaan siihen, että lapsillamme olisi tukevat, hyvät ja silmäämiellyttävät sängyt. Löysin mielestäni juuri ihanat ja pääsin vielä maalaamaan ne haluamallani värillä. Valitsin vaniljanvalkoisen. Työtä siinä oli ja hikeä lensi, mutta tulos oli ihana ja kaiken vaivan väärti. Niinkö? Olisiko riittänyt vain se, että panostaa kunnon pussilakanoihin? ;)

Olen kuullut sanottavan, että eteinen on koko kodin käyntikortti ja se antaa aavistuksen kodin tunnelmasta ja siitä, mitä on odotettavissa myöhemmin vastaantulevissa huoneissa. Olen tismalleen samaa mieltä! Näin meilläkin on. 

Eteisemme hoitaa viestimisen täydellisesti. Viesti on selkeä: vaikka tiputtaisit alushoususi eteisen lattialle, kukaan ei huomaisi (saati löytäisi) niitä sieltä. Vaikka sinulle sattuisi ns. kosteusvahinko kovasti nauraessasi, älä huoli, sitä ei erota eteisen lattiamme muista laikuista vähääkään. Mitään arvoesineitä ei eteisemme lipastolle kannata laskea, sillä niitä et löydä siitä enää sen jälkeen. Tämä on koko kotimme viesti: Kun tänne tulet, vähintään hukkaat jonkin tärkeän asian, ehkä jopa itsesi.

Minua on sanottu turhan tarkaksi väriyhdistelmien suhteen ja Gubbenikaan ei meinaa millään ymmärtää, miksi kaiken pitää olla aina sävysävyyn, ei kuulemma elämänjäljet näy. No eihän ne näy, kun elämä on niin monisävyistä, vai mitä olette mieltä? ;)

Hauska pikku leikki esimerkiksi niille lapsukaisille, jotka ovat juuri oppineet laskemaan tuhanteen: montako eri väriä näet kuvassa?

Kuten aiemmin sanoinkin, ihailen aina sisustuslehtien kuvissa kaikkia kauniita asetelmia. Olisipa ihanaa osata tehdä sellainen vaikkapa omista yksittäisistä tavaroista, joihin silmä on jo tottunut ja jotka tuntuvat arjen keskellä niin... no, arkisilta. Mutta enhän minä osaa... Vai osaisinko sittenkin? Taas olin liian itsekriittinen, osasinhan - ja ihan huomaamattani:

Niin on nätti! Ihan turhaan välttelin asetelmien tekoa...

On se arki vaan ihmisen parasta aikaa, kun sitä saa viettää silmäähivelevässä ympäristössä :)
Mutta nyt taidan näin perjantain kunniaksi alkaa taas kiillottaa julkisivuamme ja muokata kotimme hieman vähäsävyisemmäksi. Ihan vaan siksi, että voin sitten taas tunnin kuluttua aloittaa alusta siitä ensimmäisestä huoneesta. Ellen sitten ole sattumoisin löhöilemässä auringossa rannalla... 

Ja Sinä, joka elät arkeasi sisustuslehtien kaltaisissa beesi-valkeissa pioniviidakoissa, heitäpä viestillä. En ole koskaan aiemmin nähnyt ufoa! ;)

Moi.