Joulu selän takana, uusi vuosi nenän edessä :)

Onkos siellä toivuttu joulun pyhistä ja suursyömäröinnistä? :) Itselläni alkaa jouluruoat tulla jo korvista ja onkin ihanaa viikonloppuna palata normaaliruokiin ja arkitohinoihin. Kummallista, että vaikka kuinkia koittaa laskea kaupassa sopivan määrän ruokia, aina ruokaa jää jääkaappi kukkuroilleen!
Vaikka olenkin todellinen joulufani, silti kolme päivää joulun viettoa on ihan hyvä aika. Tuntuu jopa, että joulussa parasta on se odotus ja valmistelu, sisustaminen ja lahjojen paketointi. Siitä tunnelma oikeasti syntyy.
Meillä oli ihana joulu! Olimme ihan kotosalla aaton, mutta omat vanhempani ja veljeni tulivat meille syömään ja todistamaan lasten lahjojen avausriemua. Joulupukki ei tänä vuonna meillä käynytkään sisällä asti, mutta laittoi kyllä tekstiviestin esikoisen puhelimeen, että on jättänyt oven ulkopuolelle lahjasäkin. Siitäkös riemu repesi, kun neiti sai luettua viestin loppuun asti :)
Kaiken aattohärdellin jälkeen, kun saimme lapset nukkumaan, pelasimme aikuisten kesken pelejä pitkälle yöhön asti, joimme punkkua ja kaivoimme kinkun esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Heittäydyin tunnelmaan niin, että unohdin ihan ottaa valokuvia kuopuksemme ensimmäisestä joulusta ja lahjojen avaamisesta ym. Harmitti aikalailla jälkikäteen, mutta tuleepahan noita jouluja...

Tässäpä kuvia joulumme yksityiskohdista. Ruoista ja lahjoista ym. seuraelämästä meillä ei tosiaan niitä kuvia nyt sitten ole ;) Osa näistä kuvista on myös aika huonolaatuisia, koska valaistuksen kanssa oli aika ajoin vähän niin ja näin...
Tulipa muuten mieleeni, että ensi jouluksi aion hankkia kankaiset servetit kattaukseen! Ostin mielestäni aivan ihanat paperiset servetit, mutta ne osoittautuivat niin ohuiksi, ettei niistä saanut taiteltua mitään kaunista kattausta... Jos jollakulla on tietoa missä myydään kauniita kangasliinoja, otan mielelläni vinkkejä vastaan! Valkoiset toki pitäisi olla.

Hyvissä ajoin joulun alla tsemppasin ja leipaisin lasten kanssa pipareita. Saan varmasti monet äiti-ihmiset takajaloilleen nyt, mutta en kamalasti tykkää pipareista tai siitä leipomispuuhastakaan. Leipomisen suoritan aina valmiista taikinasta ja puhtaasti lasten riemun vuoksi. Onhan se hellyyttävää, kun pienet jauhopeukalot kieli keskellä suuta tuhertavat kuvioita muoteilla <3 Jos itse saisin päättää, meillä ei varmaan olisi lainkaan pipareita jouluna. Mutta tuoksu toki on ihana! Ja olivat ne ihan hyviäkin, kun hujahtivat lasten herkkusuihin jo ennen aattoa.

 

Aatonaattona jouduinkin sitten uudestaan painimaan pipareiden kanssa, mutta tällä kertaa oikaisin vähän ja koristelin kaupasta ostetut valmispiparit. Lapsetkaan eivät enää innostuneet koristelusta, kun olivat kuitenkin leiponeet ja koristelleet lähiviikkoina jo kotona, mummulassa, päiväkodissa ja koulussa.

Aattoaamuna meinasi syntyä pienimuotoinen kriisi, kun Keskimmäinen huomasi, että lähes vuoden ikäinen pikkusiskonsa oli vieraillut joulukalenterin 24-luukulla! Suklaajoulupukilta oli pikku pyllerösormilla kaiverrettu pää irti ja se oli syöty. Keskimmäinen onnistui kehittämään kuolatusta, päättömästä pukista niin suuren trauman, että pukki piti korvata toisella karkilla. Kaikkea sitä ehtiikin tapahtua, kun aikuisten silmä välttää... :) Mutta maistuuhan se joulusuklaa pienimmässäkin suussa <3

Tänä vuonna meillä oli joulukukkina kaksi valkoista amaryllista. Toisen ostin itse ja toinen saatiin vanhemmiltani. Amaryllis on ehdoton lempikukkani jouluna, valkoisena tietenkin. Pitää vaan hillitä kastelua, ettei kukat tule liian painaviksi. Muutenkin niissä saa olla aika vankka tuki, jotta jaksavat kukkia. Onko muilla joulun ehdotonta suosikkikukkaa?

Tämä pieni, siro kuusi onkin ollut meillä jo pidemmän aikaa, mutta jouluksi se muutti olohuoneeseen ja sai oksiinsa valkoiset huopakoristeet.

Tänä vuonna meillä on paras kuusi mitä koskaan on ollut! Harmi, ettei se tule valokuvissa niin hyvin edukseen, mutta tänä vuonna natsasi kaikki kohdilleen: pituus, leveys, oksien tiheys, hyvä kunto - ja hinta! Kuusen jalkakin oli juuri sopiva. Nyt jo on olo, etten raaskisi millään luopua kuusesta! Ehkä pidämme sen juhannukseen ;)

Kuusen koristeet meillä ovat jo muutaman vuoden olleet vain valkoisia, hopeisia ja lasisia. Lapsilla on huoneessaan oma pieni muovikuusi, jonka saavat koristella niin kirjavaksi kuin haluavat. Siitäkin tuli lopulta yllättävän yksivärinen, punainen ;)
Muualla kodissa ainoa punainen pilkahdus (jouluomenoiden lisäksi) joulusisustuksessamme oli tämä aikanaan Saariselältä matkalaukussani kotiin matkustanut tonttuneiti, joka pääsikin keittiön aitiopaikalta katselemaan jouluaaton tohinaa.

Olohuoneen ison ikkunan alle kokosin maljakkoon kevyesti valkoiseksi maalatuista kävyistä ja "valkoisen valon" nauhasta korkean valokoristeen. Se valaisee yllättävän tehokkaasti. Tällaisen täydellisyyden tavoittelijan silmiin tietenkin ärsyttää, ettei johtoa tuohon valosarjaan saanut harmaana tai valkoisena ;)

Valoa, valoa, valoa tähän ankeaan pimeyteen! Piti muuten aattona etupihallakin vähän käyttää mielikuvitusta, kun vein kolme tervapataa loimuamaan kaatosateeseen. Hetken tuntui, että joulutaika on melko kaukana  :D

 

Kahvipöytään leivoin sitruunaisen juustokakun, joka olikin ihanan raikas raskaiden jouluruokien päälle. Päälle raastoin kuorimaveitsellä sitruunan makuista valkosuklaata, jonka bongasin ihan sattumalta lähikaupasta. Ohje kakkuun löytyy netistä, täältä. Sopii tietenkin mihin vain juhlaan, kesällä varmaan on erityisen hyvää raikkaan maksunsa vuoksi :)
Mies olikin meillä tämän vuoden kokkikolmonen keittiössä. Kokkasi aatonaattona niin laatikot, salaatin kuin härkärullatkin tuosta vaan! Ja oli herkkua. Olisihan sitä joulun aikaan aika paljon hommaa jos ei puuhia voisi jakaa toisen kanssa.

Näissä tunnelmissa vietimme tämän joulun ja nyt katse siirretään uuteen vuoteen. Oletteko tehneet uuden vuoden lupauksia? Itse en yleensä lupauksia tee, mutta nyt olen päättänyt panostaa ensi vuoden aikana kahteen asiaan:
1) positiivisen ajattelun lisäämiseen ja sen vaikutusten huomioimiseen
2) oman ja muiden hyvinvoinnin tukemiseen ja lisäämiseen.

Siinäpä sitä jo onkin tavoitetta... Huomenna koittaa paluu salille ja arkisempien ruokien pariin. Tänään laadin pitkästä aikaa taas yhden kuntosaliohjelmankin kaverille, joka on ihan huippuiskussa kuntoilun aloittamiseen!
Nyt on taas se aika, kun salit täyttyvät uuden vuoden lupauksen tehneistä kuntoilijoista ja lenkillä vastaan tulee pirteitä juoksijoita! Sen parempaa lupausta itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen tuskin voi tehdä, joten ISO peukku ja tsemppiä jos kuulut näihin lupaajiin! :)

Hyvää viikonloppua ja toivottavasti vähän aurinkoisempaa ja valoisampaa uuden vuoden starttia! Muistakaa suojalasit jos poksauttelette ;)

Muutosten vuosi takana! Millainen on edessä?

Tunnelmallista perjantai-iltaa!

Kävin taas vaihteeksi läheisessä kauppakeskuksessa "Punnitsemassa ja Säästämässä". Olen nyt tunkenut noita valkosuklaalla ja mansikalla vuorattuja manteleita naamariini siihen tahtiin, että ällöttää. Tässä mussuttaessani mietin koko tätä kulunutta vuotta sekä siihen liittyviä toteutuneita ja toteutumattomia tavoitteita. 

Ehkä näin joulukuun puolessa välissä olisi hyvä tehdä pieni tilinpäätös kaikesta vuoden aikana tapahtuneesta. Lähinnä kuntoilun ja ruokailujen osalta.

Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana ja olin ollut jo kuukauden sairaslomalla ennenaikaisten supistusten ja kovien liitoskipujen vuoksi. Tulokas oli kolmas ja raskaus fyysisesti kaikkein vaikein. Vatsa oli suuren suuri, selkää särki, jalat turposivat ja keuhkoja puristi. Että ihan notkeimmalta gasellilta olo ei tuntunut ;) Mutta se aika oman navan ympärillä teki hyvää ja pyrin kokoajan muistamaan, että tämä on vain väliaikaista. Motivaatio kuntoiluun lisääntyi raskausviikko viikolta :)

Kun sitten heti tämän vuoden ensimmäisellä viikolla Pikku Kolmonen syntyi, olin maailman onnellisin saadessani nyytin syliini ja päästessäni eroon isosta vatsasta. Kun parin sairaalayön jälkeen kotiuduin, tyhjensin ensimmäisenä sairaalakassin ja lähdin lenkille, vaikka se aika varovaista vielä olikin! :) Täytyy myöntää, että tuli ihan tippa silmään, kun eteisessä tajusin, että yletyn laittamaan lenkkikengät jalkaan ja solmimaan nauhat - ihan itse! Kun sitten reippailin ympäri kylää, vedin keuhkojen täydeltä happea ja ihmettelin, miten kevyeltä hengittäminen normaalitilassa tuntui. Silloin syntyi pikkuhiljaa ajatus siitä, että alan muutenkin panostaa hyvinvointiini aiempaa enemmän.

Sinänsä liikunnallinen elämäntapa ei ole minulle mitenkään vierasta, koska en muista milloin elämässäni olisi ollut "liikunnaton" ajanjakso. Mutta kuitenkin liikkuminen oli ollut vähän sellaista fiiliksen mukaan, joskus ja jouluna -meiningillä. Lisäksi elämässäni ei ollut mitään lajia, jossa olisin voinut mitata kehittymistäni. Tai sitä, oliko mistään tekemästäni hyötyä edes. Tuli omituinen tarve nähdä, miten oma kroppa kehittyy, kun sitä kehittää. Ja tietenkin perhe-elämässä vahva lihaskunto tulee tarpeeseen monessa arkitilanteessakin :)

Alkukuukaudet vauvan kanssa menivät pääosin nukkuessa, syötellessä ja kotioloissa. Päätinkin, että liikunta ym. alkavat vasta, kun voimat ja fysiikka ovat täysin palautuneet raskaudesta. Tänä "kotipesäaikana" tein päätöksen, että pääasialliset lajini tulevat olemaan kuntosali, reippaat kävelylenkit ja juoksu. Siihen lisäksi (ja silloin tällöin näitä korvaamaan) voin sitten tehdä salilla mitä milloinkin huvittaa ja tuntuu hyvältä. Spinningiä, kahvakuulaa, bodypumpia, aerobisia...

Kun Kolmonen oli 3kk:n ikäinen, aloitin kevyet juoksulenkit ja salillakäynnin. Juoksu onnistui muutaman ekan kerran ihan hyvin ja kun oikean polven ennestään tuttu kipuilu alkoi, hankin polvituen. Taas juostiin muutama kerta tuen kanssa ihan hyvin, mutta valitettavasti polvi ei tykännyt puuhasta kuitenkaan säännöllisesti toteutettuna, joten saatuani aikaiseksi polveen mojovan tulehdustilan, päätin jättää juoksemisen tulevaisuuden suunnitelmaksi. Polvia tukevat lihakset piti ensin saada kuntoon ja kokeilla, onko perimmäinen syy siellä.

Kuntosali sen sijaan imaisi minut mukaansa heti! Aluksi laadin kevyen koko kropan treenin, jota noudattelin enemmän tai vähemmän säännöllisesti jonkin aikaa, kunnes se alkoi tuntua puuduttavalta. Luotin siihen, että lihakseni jaksavat ja kestävät enemmän, joten paukautin kunnon lihasten kehittämisohjelman kehiin :)
Ja hyvin kestikin. Oli todella palkitsevaa, kun viikko toisensa jälkeen sai lisätä vastusta ja rehkiminen alkoi myös näkyä henkisessä jaksamisessa. Hassua, mutta fyysisen rasituksen myötä jaksoin yövalvomisia paremmin ja vaikka välillä silti julmetusti väsyttikin, mieli pysyi hyvänä ja positiivisena, kun salilta sai energiaa. Fyysisen rasituksen myötä myös aloin nukkua vielä entistäkin levollisemmin ja syvemmin.
Jos silloin tällöin olinkin äkäinen, mies kyseli vaivihkaa, että "olisikos salipäivä tänään?" ;)

Noin 3kk:n jälkeen keho alkoi vaatia hikoilua ja rehkimistä. Tietenkin myös mulla oli (ja on edelleen päiviä), jolloin lähdin todella vastentahtoisesti salille ja mietin vielä autossakin, treenikassi viereisellä penkillä, että jos kieppaisikin läheiseen kauppakeskukseen... :D Sitten yritin muistaa kummasta jää varmemmin morkkis: shoppailusta vai treenistä.
Vaikka välillä annoinkin periksi ja jäin sohvalle, osasin jo luottaa siihen, että tulee vielä se päivä, jolloin salille on oikeasti ihana mennä. Ja aina se tuli, yleensä jo seuraavana päivänä :) Alun alkaenkin päätin, että mitään stressiä salilla käymisestä ei saa tulla, koska isossa perheessä muillakin on tarpeensa. Sen vuoksi olenkin osannut suhtautua rennosti, vaikka välillä on viikkoja, että käyn rehkimässä vain kerran. Sitten, kun aika taas joustaa, käydään enemmän.

(kuva lainattu netistä ja laatu on karsea)

Nyt olen siis käynyt salilla noin 9kk ajan ja huomaan kehityksen selkeästi. Se motivoi. Nyt en enää osaa pysyä salilta pidempiä kausia poissa, sairastumisia lukuunottamatta. Jos salille mennessä on kiukkuinen, treeni yleensä on tehokkaampi. Kiukusta sen sijaan ei ole tietoakaan, kun sieltä lähtee pois.

Vuoden aikana olen myös käynyt useasti spinningissä, bodypumpissa, alkanut uimaan ja suorittanut kahvakuulakurssin. Kaikki ne tulevat pysymään jollain tasolla mukana menossa, mutta täysin säännöllisiksi jutuiksi tuskin niitä pystyn aikataulullisista syistä ottamaan. Aerobisen kunnon osalta on vielä paljon kehitettävää! Joten tavoitteita ja touhua riittää vielä ensi vuodellekin :)

Mitä ruokailuihin tulee, vähän harmittaa, etten ole vieläkään päässyt tarpeeksi eroon herkuttelusta. Täysin herkutonta terveyssyömäriä musta ei tule milloinkaan, mutta vähentää pitäisi tuntuvasti! Kunpa joku vaan hoitaisi tuon suklaan ja sen eri muodot pois maailmankartalta. Mun itsekuri ei riitä edes niiden poistamiseen mun elämästä :D

Mutta vaikka herkkuja kuluu edelleen, varsinainen ruoka on meillä kuluneen vuoden aikana saanut ison panostuksen. Ollaan aina syöty esim. kasviksia varmaan ihan ok määriä, mutta nyt niitä tulee taatusti vähintään se puoli kiloa päivässä. Tungemme kasviksia joka paikkaan, lasten mieliksi jopa perusmakaronilaatikon ja jauhelihakastikkeen joukkoon ;) Lisäksi marjasmoothiet kuuluvat päivittäiseen aamu- ja välipala-aikaan jo pysyvästi. Toivottavasti tähän ei tule muutosta, vaikka ensi vuonna koittaakin paluu työelämään ja arkikiire saa taas uuden muodon kolmilapsisena perheenä.

Veden juonnista kerroinkin täällä. Ihan kolmea litraa en ole kokoajan päivittäin juonut, mutta sentään pysytellyt siinä kahdessa. Nyt muutama päivä sitten muistin taas alkaa täyttää vesikannua säännöllisesti ja juoda sitä kolmea litraa päivässä ja mulle se sopii hyvin. Vatsan turpoilut pysyvät poissa ja olo on kevyempi, kun muistan juoda riittävästi. Lisäksi pimeän aikana kärsimäni uupumus tuntuu helpottavan. Edelleen lämpimästi suosittelen muillekin tätä testiä vaikkapa uuden vuoden lupaukseksi! Tekee terää erityisesti jouluruokien lomaan ja niiden jälkeiseen aikaan! ;)

Tavoitteeni tälle vuodelle olivat siis kuntoilun säännöllistäminen ja ruoan sisältöön panostaminen ja niissä olen onnistunut hyvin. Kerralla en muutoksiin pystynyt, enkä toki siihen pyrkinytkään, mutta vähitellen sitä suurtakin laivaa käännetään.
Nyt jännittää ensi syksynä tapahtuva paluu työelämään. Miten sitten ehtii liikkua niin, että jaksaa koneella istumista ja sisälläoloa? Tai miten ruoanlaittoon ehtii panostaa, ettei tule langettua puppuruokaan ainakaan säännöllisesti? Tavoitteita riittää siis ensi vuodellekin.

Miten sinun vuotesi on kulunut? Mitä viime uutena vuotena tehtyjä lupauksia olet pitänyt ja mitä tavoitteita saavuttanut? Lukisin tosi mielelläni muidenkin juttuja siitä, mitä sinulle isoja asioita olet muuttanut elämässäsi viimeisen vuoden aikana. Tänne saa kommentoida ja voit myös linkata omaan blogiisi jos sinne kirjoittelet :)

Ja tulipa mieleeni kaikkia naisia koskien, että Likkojen Lenkki tulee taas ensi vuonnakin! Siinä on hyvä päämäärä oman kuntonsa parantamiseen ja "mittaamiseen". Itse olen menossa sinne reippailemaan, joten mielellään näkisin siellä niin tuttuja kuin blogini tuntemattomampiakin lukijoita!
Täältä lisää infoa: http://www.likkojenlenkki.fi/. Ilmoittautuminen aukeaa 7.1.2014!

Tsemppiä kaikille ensi vuoden lupauksiin ja tavoitteiden saavuttamiseen!

(Likkojen Lenkin osalta postaus on yhteistyötä Likkojen Lenkki -tapahtumajärjestäjän kanssa)

Tallipihan ihana joulukylä Tampereella

Lähdimme tänään Tampereelle katsomaan perinteistä itsenäisyyspäivän ilotulitusta. Olemme perinteitä rakastava perhe, joten lähdimme tyylillemme tunnollisesti sinnekin myöhässä. Kävi köpöt. Ilotulitus tuli seurattua ajon aikana auton tuulilasista tyyliin näkyy... ei näy... tuolla vilahti... nyt ei näy... mihin ne meni... oi tuolla näkyy... että tosi hieno tulitus ;) Onneksi korvaavaa toimintaa löytyi ihan läheltä: Tallipihan ihana Joulukylä <3
Sen kauniimpaa joulutunnelman nostattajaa saa hakea. Paikka on tulvillaan kauniita käsitöitä ja herkkuja.
Ne jotka eivät ole (vielä) siellä käyneet, saavat toivottavasti nyt ripauksen siitä tunnelmasta kuvien muodossa. En kehdannut kuvata varsinaisissa käsityömyymälöissä ja kojuissa sen tarkemmin, vaikka kuvattavien ihanuuksien puolesta kuvattavaa olisi ollut mielettömästi! Sentään muutama kuva on kaikkien herkkujen taivaasta: Suklaapuodista <3 Njammmm...

Todella sympaattinen paikka! Menkäähän käymään kaikki kynnelle kykenevät :) Mekin aiotaan mennä uudestaan sitten, kun siellä on hieman vähemän väkeä. Nyt sinne oli löytänyt muutama muukin ;)

Mutta nyt: Hyvää itsenäisyyspäivää koko Suomi! <3
 

"Enkel'parven tie kohta luokse vie..."

Joulutunnelmissa touhutaan tässä kodissa edelleen. Tuntuu, että kun yksi askarteluidea on toteutettu, toinen pulpahtaa jo mieleen! Osa täytyy kirjoittaa muistiin ja toteuttaa vasta ensi vuonna, kun millään ei kaikkea ehdi...

Tänään meille muutti parvi enkeleitä <3 Aina niin tarkkasilmäinen mieheni huomasi, että enkelimme ovatkin tummaihoisia, joten näin joulun alla on hyvä levittää myös suvaitsevaisuuden sanomaa :)
Bongasin yhdestä sisustuslehden joulunumerosta paperienkelin mallin, jota vähän soveltamalla tein enkeliparven meillekin.

Siinä ne kuorossa kauniisti laulavat :)
Enkeleiden vartalot ja siivet on tehty vanhojen kirjojen hieman jo kellertävistä sivuista ja päänä on puuhelmi, jonka kiinnitin kuumaliimalla.

Ajattelin koota enkeleistä sellaisen entisaikojen himmelin kaltaisen viritelmän eteiseen koristeeksi. Eteiseen ne sopivat väritykseltään muita huoneita paremmin, siellä kun on cappuccinon väriset seinät - vielä ;)

Ja näin alkaneen joulukuun kunniaksi tutulle vartiointipaikalleen olohuoneen tikapuiden ylätasanteelle muutti myös Tonttu.

Se on asunut meillä jo muutaman vuoden ja vaikka luulisi, ettei se hattunsa alta mitään näe, se näkee ja kuulee k a i k e n. Kaikki ruokapöytänotkumiset, siskon kiusaamiset, ovien paiskomiset, kiukuttelut ym. Melkoinen jäpikkä! Kesken sisarusmatsin lapset hetkeksi jäykistyvät paikoilleen, kun vilkaisee Tonttuun päin ja kysyy siltä, mitä mieltä olet tällaisesta käytöksestä, jota nyt havaitset. Kaikkien katseet siirtyvät Tonttuun. Vaikka Tonttu ei sano mitään, sen läsnäolo on sen verran voimakas, että kuin ihmeen kaupalla kotiin laskeutuu sen pituinen nöyrä tunnelma (max. puoli minuuttia), että aikuiset ehtivät vetää pari syvää rentouttavaa hengitystä - vain jaksaakseen seuraavan sisarusnahinan.
Tontulla on sanatonta voimaa! Meillä uhkailevilla, kiristävillä ja lahjovilla vanhemmilla on paljon opittavaa Tontulta ;)

 

 Loppuun vielä kuvatunnelmia oman kaupunkimme joulukauden avajaisista:

 Melkein kaikki paikalliset olivat kokoontuneet paikalle ;)

Nyt on siis virallisesti joulukausi korkattu, joten riks raks ja poks! Oli hieno ilotulitus!

Hyvää yötä. Kiva kun kävit <3