Vaikka olenkin todellinen joulufani, silti kolme päivää joulun viettoa on ihan hyvä aika. Tuntuu jopa, että joulussa parasta on se odotus ja valmistelu, sisustaminen ja lahjojen paketointi. Siitä tunnelma oikeasti syntyy.
Meillä oli ihana joulu! Olimme ihan kotosalla aaton, mutta omat vanhempani ja veljeni tulivat meille syömään ja todistamaan lasten lahjojen avausriemua. Joulupukki ei tänä vuonna meillä käynytkään sisällä asti, mutta laittoi kyllä tekstiviestin esikoisen puhelimeen, että on jättänyt oven ulkopuolelle lahjasäkin. Siitäkös riemu repesi, kun neiti sai luettua viestin loppuun asti :)
Kaiken aattohärdellin jälkeen, kun saimme lapset nukkumaan, pelasimme aikuisten kesken pelejä pitkälle yöhön asti, joimme punkkua ja kaivoimme kinkun esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Heittäydyin tunnelmaan niin, että unohdin ihan ottaa valokuvia kuopuksemme ensimmäisestä joulusta ja lahjojen avaamisesta ym. Harmitti aikalailla jälkikäteen, mutta tuleepahan noita jouluja...
Tässäpä kuvia joulumme yksityiskohdista. Ruoista ja lahjoista ym. seuraelämästä meillä ei tosiaan niitä kuvia nyt sitten ole ;) Osa näistä kuvista on myös aika huonolaatuisia, koska valaistuksen kanssa oli aika ajoin vähän niin ja näin...
Tulipa muuten mieleeni, että ensi jouluksi aion hankkia kankaiset servetit kattaukseen! Ostin mielestäni aivan ihanat paperiset servetit, mutta ne osoittautuivat niin ohuiksi, ettei niistä saanut taiteltua mitään kaunista kattausta... Jos jollakulla on tietoa missä myydään kauniita kangasliinoja, otan mielelläni vinkkejä vastaan! Valkoiset toki pitäisi olla.
Hyvissä ajoin joulun alla tsemppasin ja leipaisin lasten kanssa pipareita. Saan varmasti monet äiti-ihmiset takajaloilleen nyt, mutta en kamalasti tykkää pipareista tai siitä leipomispuuhastakaan. Leipomisen suoritan aina valmiista taikinasta ja puhtaasti lasten riemun vuoksi. Onhan se hellyyttävää, kun pienet jauhopeukalot kieli keskellä suuta tuhertavat kuvioita muoteilla <3 Jos itse saisin päättää, meillä ei varmaan olisi lainkaan pipareita jouluna. Mutta tuoksu toki on ihana! Ja olivat ne ihan hyviäkin, kun hujahtivat lasten herkkusuihin jo ennen aattoa.
Aatonaattona jouduinkin sitten uudestaan painimaan pipareiden kanssa, mutta tällä kertaa oikaisin vähän ja koristelin kaupasta ostetut valmispiparit. Lapsetkaan eivät enää innostuneet koristelusta, kun olivat kuitenkin leiponeet ja koristelleet lähiviikkoina jo kotona, mummulassa, päiväkodissa ja koulussa.
Aattoaamuna meinasi syntyä pienimuotoinen kriisi, kun Keskimmäinen huomasi, että lähes vuoden ikäinen pikkusiskonsa oli vieraillut joulukalenterin 24-luukulla! Suklaajoulupukilta oli pikku pyllerösormilla kaiverrettu pää irti ja se oli syöty. Keskimmäinen onnistui kehittämään kuolatusta, päättömästä pukista niin suuren trauman, että pukki piti korvata toisella karkilla. Kaikkea sitä ehtiikin tapahtua, kun aikuisten silmä välttää... :) Mutta maistuuhan se joulusuklaa pienimmässäkin suussa <3
Tämä pieni, siro kuusi onkin ollut meillä jo pidemmän aikaa, mutta jouluksi se muutti olohuoneeseen ja sai oksiinsa valkoiset huopakoristeet.
Tänä vuonna meillä on paras kuusi mitä koskaan on ollut! Harmi, ettei se tule valokuvissa niin hyvin edukseen, mutta tänä vuonna natsasi kaikki kohdilleen: pituus, leveys, oksien tiheys, hyvä kunto - ja hinta! Kuusen jalkakin oli juuri sopiva. Nyt jo on olo, etten raaskisi millään luopua kuusesta! Ehkä pidämme sen juhannukseen ;)
Kuusen koristeet meillä ovat jo muutaman vuoden olleet vain valkoisia, hopeisia ja lasisia. Lapsilla on huoneessaan oma pieni muovikuusi, jonka saavat koristella niin kirjavaksi kuin haluavat. Siitäkin tuli lopulta yllättävän yksivärinen, punainen ;)
Muualla kodissa ainoa punainen pilkahdus (jouluomenoiden lisäksi) joulusisustuksessamme oli tämä aikanaan Saariselältä matkalaukussani kotiin matkustanut tonttuneiti, joka pääsikin keittiön aitiopaikalta katselemaan jouluaaton tohinaa.
Olohuoneen ison ikkunan alle kokosin maljakkoon kevyesti valkoiseksi maalatuista kävyistä ja "valkoisen valon" nauhasta korkean valokoristeen. Se valaisee yllättävän tehokkaasti. Tällaisen täydellisyyden tavoittelijan silmiin tietenkin ärsyttää, ettei johtoa tuohon valosarjaan saanut harmaana tai valkoisena ;)
Valoa, valoa, valoa tähän ankeaan pimeyteen! Piti muuten aattona etupihallakin vähän käyttää mielikuvitusta, kun vein kolme tervapataa loimuamaan kaatosateeseen. Hetken tuntui, että joulutaika on melko kaukana :D
Mies olikin meillä tämän vuoden kokkikolmonen keittiössä. Kokkasi aatonaattona niin laatikot, salaatin kuin härkärullatkin tuosta vaan! Ja oli herkkua. Olisihan sitä joulun aikaan aika paljon hommaa jos ei puuhia voisi jakaa toisen kanssa.
1) positiivisen ajattelun lisäämiseen ja sen vaikutusten huomioimiseen
2) oman ja muiden hyvinvoinnin tukemiseen ja lisäämiseen.
Siinäpä sitä jo onkin tavoitetta... Huomenna koittaa paluu salille ja arkisempien ruokien pariin. Tänään laadin pitkästä aikaa taas yhden kuntosaliohjelmankin kaverille, joka on ihan huippuiskussa kuntoilun aloittamiseen!
Nyt on taas se aika, kun salit täyttyvät uuden vuoden lupauksen tehneistä kuntoilijoista ja lenkillä vastaan tulee pirteitä juoksijoita! Sen parempaa lupausta itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen tuskin voi tehdä, joten ISO peukku ja tsemppiä jos kuulut näihin lupaajiin! :)
Hyvää viikonloppua ja toivottavasti vähän aurinkoisempaa ja valoisampaa uuden vuoden starttia! Muistakaa suojalasit jos poksauttelette ;)